tag:blogger.com,1999:blog-173338162011-11-28T02:28:18.474+02:00Historiaa huviksi ja hyödyksi.<br> <a href="http://www.blogilista.fi/sub.php?id=3439&b=/suosikit.php">Lisää blogilistan suosikeihin</a>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.comBlogger371100tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-6609328543845332242008-06-09T11:19:00.000+03:002008-06-09T11:21:21.336+03:00Ajankohtainen sitaatti vaalirahoituskohun paljastajille:<br /><br />"V. Lucu. Sijtä / joca häpiällisesti puhu Cuningasta / eli Hänen ja Waldacunnan Neuwonandajita wastan.<br /><br />1.§. Joca häpiällisesti puhu, eli kirjoitta, jotakin Cuningasta, eli Trotningita, eli sitä wastan, cuin Seurajaxi hallituxesa selitetty on; sen pää pitä poislyötämän.<br /><br />2.§. Joca soima Cuningan ja Waldacunnan Neuwonandaille, yhdelle eli usiammalle, wiran tähden, sitä cuin heidän cunnians päälle käy, ja ei woi sitä todexi täyttä; olcon myös hengens rickonut. Jos jocu puhu, eli kirjoittaa heistä, sitä cuin muutoin häwäisewäinen on, wirasa ja wiran tähden; rucoilcon julkisesti andexi, ja wetäkön sackoa wijsisata talaria."<br /><br /><a href="http://agricola.utu.fi/hist/kktk/lait/1734/l175916.html">Laki 1734</a>.<br /><br />via <a href="http://mitvit.net/2008/06/03/kaynnistakaa-moottorit/">Leena Mitvitin kommenttipalstalla</a>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-660932854384533224?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-33100190109044855002008-06-08T09:57:00.003+03:002008-06-08T10:05:54.635+03:00Historian akateemisista instituutioista merkittävimpiin nettivaikuttajiin kuuluu <a href="http://www.iisg.nl/index.php">International Institute of Social History</a>. Amsterdamissa sijaitsevan instituutti on ollut e-aineiston julkaisemissa eturivissä alun pitäen. Jos suomalaiset haluavat ottaa esimerkkiä jostakin, olkoon IISH sellainen.<br /><br />IISH:n <a href="http://www.iisg.nl/collections/">kokoelmat</a> ovat kohtuullisen laajat ja hyvin järjestettyjä. Kokoelmiin kuuluu arkisto, kirjasto ja audiovisuaalista materiaalia, joiden painopiste on yhteiskunnallisissa ja "emansipatorisissa" liikkeissä. Sillä on hallussaan yli miljoona painettua teosta ja vastaava määrä audiovisuaalista aineistoa.<br /><br />Katalogit, indeksit arkistosta ja kuva- sekä äänikokoelmista ovat tietysti saatavilla kuten dokumentaatiokokoelmakin, joka on järjestetty maittain / alueittain.<br /><br />Tämän hetken annista nostettakoon esille <a href="http://www.iisg.nl/collections/may68/">virtuaalinäyttely vuoden 1968 tapahtumista</a>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-3310019010904485500?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-14007206547482721492008-03-02T22:36:00.003+02:002008-03-02T23:02:54.885+02:00Konfutse (685 - 758) on palannut Kiinassa kunniaan. Pohjois-Kiinan tasangon itäosassa sijaitsevaan Shandongin (suom. vuorista itään) provinssiin rakennetaan kokonainen kulttuurikaupunki, jonka laajuudeksi on kerrottu 300 neliökilometriä. Kaupunki pyhitetään sekä kiinalaisen kulttuurin saavutuksille ja merkkihenkilöille, joista keskeisimmäksi nousee Konfutse, joka oli kotoisin Shandongin alueelta. Shandong on nykyisen Kiinan rikkaimpia alueita.<br /><br />Vielä kulttuurivallankumouksen aikaan yli 2500 vuotta sitten elänyt filosofi oli enemmän kulttuuri-imperialismin edustaja kuin sellainen rauhoittava hahmo, jonka nyky-Kiinan johto <a href="http://www2.ntu.edu.sg/ClassAct/Jul07/CampusNews/1.htm">hänessä näkee</a>. Alueelle on jo päätetty rakentaa suuri muistorakennus Konfutselle ja monia monumentteja muille historian merkkihenkilöille. Tarkempi suunnitelma on luvassa ensi viikolla. Jättimäisen rakennustyön on suunniteltu alkavan vuonna 2010.<br /><br />Asiaa ajaa Jiangsun provinssista syntyisin oleva, nykyisin Pekingissä toimiva poliitikko Xu Jialu, jolla on ollut merkittäviä asemia Kiinan parlamentissa eli kansankongressissa. Ennen poliitikkouraansa hän on toiminut Kiinan kirjallisuuden professorina Beijingin yliopistossa ja tunnustettu klassisen kiinan auktoriteetti. Hän on ollut myös Kiinan standardikielen kehittämisen keskeinen hahmo jo 1990-luvulta lähtien.<br /><br />Kulttuuriasioiden spesialistina Xu Jialu on saanut keskeisen roolin myös <a href="http://www.beijingforum.org/en/ShowArticle.asp?ArticleID=553">Pekingin olympialaisten taustavoimana</a>. Hänet tunnetaan myös uusien <a href="http://www.beijingforum.org/en/ShowArticle.asp?ArticleID=553">tekijänoikeuksien</a> kiinalaisena spesialistina.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-1400720654748272149?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-25004554691353251062007-10-21T09:29:00.001+03:002007-10-21T09:29:41.904+03:00<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Urho_Kekkonen">Urho Kekkosen</a> hahmon tunteminen kuuluu Suomessa historialliseen yleissivistykseen. Hän oli Suomen presidenttinä vuodesta 1956-1981 [vaikka linkattu Wikipedia-artikkeli hänelle suo olemattoman ylimääräisen vuoden tässä tehtävässä], mutta luettiin poliittisesti merkittävien henkilöiden joukkoon jo parikymmentä vuotta ennen sitä.<br /><br />Tänään Radio Suomessa on kuunneltavissa YLE:n teemailta, joka on otsikoitu <strong>Kysykää Urho Kekkosesta!</strong><br /><br />"Mitä olet aina halunnut tietää Urho Kekkosen poliittisesta elämästä? Sankari, konna, valtiomies, agentti, näkijä, takinkääntäjä...???", hehkuttaa mainos kysymysmerkeillä. Jukka Kuosmanen on tuonut studioon on kolme poliittisen historian miestohtoria Mikko Majander, Kimmo Rentola ja Timo Soikkanen, joiden repertuaari kyllä riittää vastaamaan katsojien kinkkisempiinkin kysymyksiin. Helsingin yliopiston poliittisessa historiassa pitkään aiemmin työskennellyt Mikko Majander kirjoittaa paraikaa SDP:n historiaa, Kimmo Rentola on Turun poliittisen historian professori ja kansainvälisesti tunnettu kylmän sodan tutkija. Timo Soikkanen tunnetaan parhaiten ehkä ulkoministeriön historiastaan ja hänkin on toiminut professorina Turun poliittisessa historiassa.<br /><br />Kannattaa varmaankin avata radio illan alussa: Kysymyksiä, vastauksia ja keskustelua UKK:n politiikan kaikista puolista sunnuntaina 21.10. alkaen kello 18.06 tai 18.07 riippuen siitä, mitä mainospuffin riviä uskoo.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-2500455469135325106?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-34788646031682968782007-09-18T00:17:00.000+03:002007-09-18T01:01:19.620+03:00Lukuohjelma, jonka avulla voi tutustua Yhdysvaltoihin. <strong>Ehdottakaa täydennyksiä.<br /></strong><br /><strong>Agee, James: </strong><em>A Death in the Family</em><br />Kertomus menestyksestä ja sydämen särkymisestä nuoren isän kuoleman jälkeen.<br /><br /><strong>Anderson, Sherwood: </strong><em>Winesburg, Ohio</em><br />Keskilännen pikkukaupungin elämästä kertova novellikokoelma.<br /><br /><strong>Baldwin, James: </strong><em>Go Tell It On the Mountain</em><br />Puolielämäkerrallinen romaani 14-vuotiaan mutan pojan uskonnollisesta kääntymyksestä.<br /><br /><strong>Bellamy, Edward: </strong><em>Looking Backward: 2000-1887</em><br />Vuonna 1887 kiroitettu tarina nuoresta miehestä joka matkustaa ajassa utooppiseen vuoteen 2000, missä taloudellinen turvallisuus ja terve moraaliympäristö ovat vähentäneet rikollisuutta,<br /><br /><strong>Bellow, Saul: </strong><em>Seize the Day</em><br />Poika heittelehtii vihan ja rakkauden tunteissa arvotonta isäänsä kohtaan.<br /><br /><strong>Bradbury, Ray: </strong><em>Fahrenheit 451 </em><br />Kun lukeminen on rikos ja palomiehet polttavat kirjoja tulevaisuuden yhteiskunnassa.<br /><br /><strong>Cather, Willa: </strong><em>My Antonia</em><br />Maahanmuuttajat yrittävät sopeutua Nebraskan preerioilla.<br /><br /><strong>Chopin, Kate: </strong><em>The Awakening </em><br />Kertomus neworleansilaisesta naisesta, joka hylkää miehensä ja lapsensa etsiäkseen rakkautta ja itseymmärtämystä.<br /><br /><strong>Clark, Walter Van Tilburg: </strong><em>The Ox-Bow Incident</em><br />Ryhmä kansalaisia huomaa, että karjatilalliset ovat murhanneet yhden heistä. He perustavat laittoman toimintaryhmän, etsivät murhaajat ja lynkkaavat syylliset.<br /><br /><strong>Cormier, Robert: </strong><em>The Chocolate War </em><br />Jerry haastaa koulun valtarakenteet kieltäytymällä myymästä suklaata varojenkerääjälle.<br /><br /><strong>Crane, Stephen: </strong><em>The Red Badge of Courage</em><br />Henry Flaming liittyy Yhdysvaltojen sisällissodassa rmeijaan romanttisten taistelukäsitystensä vuoksi, mutta joutuu kohtaamaan uuden maailman taistelussa.<br /><br /><strong>Dorris, Michael: </strong><em>A Yellow Raft in Blue Water </em><br />Amerikkalaisen alkuperäisväestön naiset etsivät identiteettiään ja rakkautta kolmen sukupolven ajan.<br /><br /><strong>Ellison, Ralph: </strong><em>Invisible Man</em><br />Musta mies etsii itseään niin yksilönä kuin myös rotunsa ja yhteiskuntansa jäsenenä.<br /><br /><strong>Faulkner, William: </strong><em>As I Lay Dying </em><br />Bundrenin perhe ottaa haltuunsa Addien, vaimon ja äidin, ruumiin julman koomiselle matkalle.<br /><br /><strong>Fitzgerald, F. Scott: </strong><em>The Great Gatsby</em><br />Nuori mies korruptoi itsensä ja amerikkalaisen unelman saavuttaakseen uudelleen menetetyn rakkauden.<br /><br /><strong>Gaines, Ernest: </strong><em>The Autobiography of Miss Jane Pittman</em><br />Sadan vuoden elämänsä aikana neiti Jane Pittman kokee kaiken orjuudesta kansalaisoikeustaisteluun.<br /><br /><strong>Hawthorne, Nathaniel: </strong><em>The Scarlet Letter </em><br />Kevytkenkäinen puritaanivaimo yrittää pitää aviottoman lapsen isän identiteetin salassa.<br /><strong></strong><br /><strong>Heller, Joseph: </strong><em>Catch-22</em><br />Rehevä komedia Italiaan sijoitetuista amerikkalaisista toisen maailmansodan pommittajista, jotka yrittävät vältellä vaarallisia pommituslentoja.<br /><br /><strong>Hemingway, Ernest: </strong><em>A Farewell to Arms</em><br />Ensimmäisen maailmansodan aikana amerikkalainen luutnantti karkaa häntä hoitavan naisen luo.<br /><br /><strong>Hurston, Zora Neale: </strong><em>Their Eyes Were Watching God</em><br />Janie kokeilee monia rooleja etsissään todellista minäänsä.<br /><br /><strong>Kesey, Ken: </strong><em>One Flew Over the Cuckoo's Nest</em><br />Romaani valtataistelusta ylihoitajan ja potilaan välillä mielisairaalassa.<br /><br /><strong>Lee, Harper: </strong><em>To Kill a Mockingbird </em><br />Lakimies Atticus Finch puolustaa afroamerikkalaista valkoisen naisen raiskauksesta syytettyä miestä pienessä kaupungissa Alabamassa, mikä osoittautuu kohtalokkaaksi hänelle ja hänen lapsilleen.<br /><br /><strong>Lewis, Sinclair: </strong><em>Main Street </em><br />Nuori tohtorin vaimo yrittää poistaa sen rumuuden, tylsyyden ja tietämättömyyden, mikä on aina läsnä Minnesotassa Gopher Prairiessa.<br /><br /><strong>London, Jack: </strong><em>Call of the Wild </em><br />Buck on uskollinen lemmikki kunnes julmat miehet tekevät hänestä raatajan etsiessään kultaa Klondikesta.<br /><br /><strong>McCullers, Carson: </strong><em>The Member of the Wedding </em><br />Nuori tyttö Etelästä on päättänyt olla kolmas pyörä häämatkalla vaikka kaikki hänen ystävänsä ja perhe yrittävät neuvoa toisin.<br /><br /><strong>Melville, Herman: </strong><em>Moby-Dick </em><br />Moniulotteinen romaani hullun merikapteenin missiosta pyydystää Valkoinen valas.<br /><br /><strong>Morrison, Toni: </strong><em>Sula</em><br />Kahden naisen elämänikäinen ystävyys vaarantuu, kun toinen saa toisen aviomiehen hylkäämään vaimonsa.<br /><br /><strong>O'Connor, Flannery: </strong><em>A Good Man is Hard to Find </em><br />Yhteiskunnallinen tietoisuus, groteski ja tarve uskoon luonnehtivat kertomuksia nykyhetken Etelässä.<br /><br /><strong>Parks, Gordon: </strong><em>The Learning Tree </em><br />Tarina mustasta perheestä pienessä Kansasin kaupungissa 1920-luvulla.<br /><br /><strong>Plath, Sylvia: </strong><em>The Bell Jar </em><br />Sydäntäsärkevä kertomus lahjakkaan nuoren naisen vajoamisesta hulluuteen.<br /><br /><strong>Potok, Chaim: </strong><em>The Chosen</em><br />Kahden juutalaispojan - toinen hasadi, toinen ortodoksi - ystävystyvät baseballkentällä eikä erilaiset taustat ja uskomukset saa heitä erilleen.<br /><br /><strong>Salinger, J.D.: </strong><em>The Catcher in the Rye</em><br />Koulupudokas hylkää "väärän kuvan", jonka hän uskoo kaikkien muiden omaksuneen häntä kohtaan.<br /><br /><strong>Sinclair, Upton: </strong><em>The Jungle </em><br />Chicagon teurastamoiden kauhistuttavat olosuhteet paljastava romaani 1900-luvun alusta.<br /><br /><strong>Steinbeck, John: </strong><em>The Grapes of Wrath </em><br />Vuokraviljelijöiden epätoivoinen pako Oklahomasta Suuren Laman aikana.<br /><br /><strong>Stowe, Harriet Beecher: </strong><em>Uncle Tom's Cabin</em><br />Kansakuntaa vavisuttanut klassinen tarina orjajärjestelmästä.<br /><br /><strong>Twain, Mark: </strong><em>The Adventures of Huckleberry Finn </em><br />Huck matkustaa karanneen orjan Jimin kanssa alas Mississippiä etsiäkseen vapautta.<br /><br /><strong>Vonnegut, Kurt: </strong><em>Slaughterhouse-Five</em><br />New Yorkin osavaltiosta kooisin oleva Billy Pilmgrim sukkuloi toisen maailmansodan lopun Dresdenin ja Tralfamadoren planeetan ylellisen eläintarhan välillä.<br /><br /><strong>Walker, Alice: </strong><em>The Color Purple </em><br />Nuori nainen ajattelee itseään omaisuutena ennen kuin toinen nainen opettaa hänet arvostamaan itseään.<br /><br /><strong>Wells, H.G.: </strong><em>The Time Machine</em><br />Tieteentekijä keksii koneen, joka voi viedä hänet tulevaisuuteen.<br /><br /><strong>Welty, Eudora: </strong><em>Thirteen Stories</em><br />Kokoelma novelleja syvän Etelän ihmisistä ja heidän elämästään.<br /><br /><strong>Wolfe, Thomas: </strong><em>Look Homeward, Angel </em><br />Romaani kuvaa nuoren Eugenen tuloa mieheksi ja hänen intohimoaan kokea elämässä uusia asioita.<br /><br /><strong>Wright, Richard: </strong><em>Native Son</em><br />Chicagon slummeista kotoisin oleva Bigger Thomas kapinoi vihamielistä yhteiskuntaa vastaan tekemällä kaksi murhaa.<br /><br />Lähde: <a href="http://als.lib.wi.us/Collegebound.html">Arrowheadin kirjastot</a>. Suomennos Sediksen. Osa kirjoista on myös suomennettu.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-3478864603168296878?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-3692290966422340052007-09-04T22:21:00.000+03:002007-09-04T22:30:11.799+03:00British Libraryn sivusto <a href="http://www.bl.uk/onlinegallery/ttp/ttpbooks.html">Turning the Pages</a> on uusiutunut ja sen on samalla saanut uuden nimen <em>Turning the Pages 2.0™</em>. Nyt pohjalla on Microsoftin Vista käyttöjärjestelmä, mutta se toimii myös Windows XP:llä, johon on asennettu .net3 framework.<br /><br />Sivusto käyttää Adoben sivuilta ladattavissa olevaa Shockwaven plug-in lisuketta, jonka avulla sivun vaihtaminen vaikuttaa aivan tavallisen kirjan sivujen kääntämiseltä. Popupit pitää tällöin sallia omalla tietokoneella.<br /><br />Tarjolla on tänään (4.9.07) seuraavaa aineistoa:<br /><br />LISBON HEBREW BIBLE: Survivor of 15th-century Jewish culture<br /><br />BAYBARS' MAGNIFICENT QUR'AN: Epitome of sumptuous Arabic calligraphy<br /><br />BIBLE FROM ETHIOPIA: Commissioned by Emperor Iyasu in around 1700<br /><br />MASTERPIECE OF THE RENAISSANCE: Beautiful images from the Sforza Hours<br /><br />JANE AUSTEN'S EARLY WORK: The History of England in her own hand<br /><br />FIRST ATLAS OF EUROPE: Compiled by Mercator in the 1570s<br /><br />OUTSTANDING 15TH-CENTURY CHURCH BOOK: The wonderful, and weighty, Sherborne Missal<br /><br />CLASSIC OF BOTANICAL ILLUSTRATION: Elizabeth Blackwell's remarkable Herbal<br /><br />BLAKE'S NOTEBOOK: Sketches and poems, including 'The Tyger'<br /><br />PINNACLE OF ANGLO-SAXON ART: The priceless Lindisfarne Gospels<br /><br />THE OLDEST PRINTED 'BOOK': View the Diamond Sutra, printed in China in 868<br /><br />GLIMPSES OF MEDIEVAL LIFE: Selections from the famous Luttrell Psalter<br /><br />FLEMISH MASTERS IN MINIATURE: The superb so-called 'Golf Book'<br /><br />GLORIOUS HEBREW PRAYER BOOK: The lavishly illustrated Golden Haggadah<br /><br />A LANDMARK IN MEDICAL HISTORY: Vesalius's stunning 16th century anatomy<br /><br />SKETCHES BY LEONARDO: See the genius's personal notebook<br /><br />THE ORIGINAL ALICE: Written and illustrated by Lewis Carroll<br /><br />MOZART'S MUSICAL DIARY: With 75 audio excerpts<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-369229096642234005?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-52354293481812036872007-09-04T12:17:00.000+03:002007-09-04T12:22:50.604+03:00<span style="font-family:arial;"><span style="font-size:85%;"><strong>Imbi Pajun ohjaama <em>Torjutud mälestused</em> esitetään <a href="http://www.sea.fi">Suomen elokuva-arkistossa</a> Helsingissä 23.10.2007</strong></span></span><br /><span style="font-family:arial;"><span style="font-size:85%;"><strong></strong></span></span><br /><span style="font-family:arial;"><span style="font-size:85%;"><strong>Suomenkielinen nimi</strong>: Torjutut muistot. <strong>Valmistusmaat ja -vuosi</strong>: Suomi, Viro 2005. <strong>Tuotantoyhtiö</strong>: FantasiaFilmi Oy, Allfilm OÜ. <strong>Tuottaja</strong>: Nina Koljonen. Pille Rünk (yhteistuottaja Allfilmistä). <strong>Ohjaus ja käsikirjoitus</strong>: Imbi Paju. Kuvaus: Marita Hällfors. <strong>Musiikki</strong>: Mart-Mätis Lill. <strong>Leikkaus</strong>: Riitta Poikselkä. <strong>Ääni</strong>: Ivo Felt. <strong>Pääesiintyjät</strong>: Aine ja Vaike Paju. <strong>Helsingin ensiesitys</strong>: 8.1.2006 Bio Rex, erikoisesitys – televisio: 19.12.2006 YLE TV2 – 60 min</span></span><br /><br /><em>Torjuttujen muistojen</em> ohjaaja ja käsikirjoittaja <strong>Imbi Pajun</strong> äiti ja tämän kaksoissisar kuuluivat niihin virolaisiin, jotka neuvostomiehityksien aikana (1940-1941 ja 1945-1991) joutuivat kymmenien tuhansien kohtalotovereittensa kanssa pidätetyksi ja karkotetuksi syytettyinä kommunismin vastaisesta toiminnasta.<br /><br />18-vuotiaana vuonna 1948 kehdeksaksi vuodeksi pakkotöihin passitetut vaikenivat kokemuksistaan pitkäksi ajaksi.<br /><br /><strong>Imbi Paju</strong> (s. 1959) mielestä liian pitkäksi aikaa: sama pelko pitää yhä kourissaan monia virolaisia.<br /><br />Pajun kirjoittama saman niminen teos (Like 2006) lähtee kirjailijan mukaan halusta ymmärtää, millaisia kokemuksia hänen äitinsä on kantanut mukanaan ja elänyt unissaan puoli vuosisataa.<br /><br />Päästäkseen lähemmäksi äitinsä kokemusta hän haastatteli neuvostomiehityksen ja terrorin julmuudet kokeneita ihmisiä ja aihetta tutkineita henkilöitä. Keskeiseksi kysymykseksi tässä "yhden naisen totuuskomissiossa" nousivat: Mitä oikeastaan tapahtui ja miksi? Miksi Gulagin vankileirillä tapettiin miljoonia hyviä ja lahjakkaita ihmisiä? Miten uhreista tulee syyllisiä?"<br /><br />Paju päätyy siihen, että terrori tuottamien painajaismaisten muistojen torjuminen on ainoa selviytymiskeino. Pajun äidin sisar sanoi ensimmäisissä haastatteluissa mieluummin kuolevansa kuin kertovansa tarinansa.<br /><br />Kumpikaan sisar ei vieläkään tiedä, miksi juuri heidät julistettiin rosvoiksi ja miksi juuri heidän kotinsa joutui silmälläpidon alaiseksi. Kohtelun väkivaltaisuus ja sattumanvaraisuus tuo mukanaan yllättävän psykologisen tekijän: uhrin yksilötasolla kokeman häpeän.<br /><br /><em>Torjutut muistot</em> nostaa yksittäisten perheiden tragedian merkityksen. Toistuessaan ne voivat kasvaa kansalliseksi tragediaksi. Vaikka Viro on itsenäinen, kansallinen trauma kannattelee aiemmin syntynyttä pelon ilmapiiriä, Paju sanoo. Menneisyys halutaan unohtaa, siitä ei haluta puhua, mutta silti sen vaikutukset näkyvät yksittäisten perheiden elämässä ja siten koko yhteiskunnassa.<br /><br />Parantuminen näistä traumoista on kuitenkin mahdollista vain avautumisen kautta, Paju vakuuttaa. Hän tekee yhtä aikaa surutyötä ja historiantutkimusta.<br /><br />Elokuvan ohjannut Imbi Paju on tunnetuimpia virolaisiin tiedotusvälineisiin kirjoittavista journalisteista. Suomessa hän on työskennellyt kirjeenvaihtajana sekä Päevalehtin että Postimeesin palveluksessa. Paju tunnetaan yhteiskunnallisesti arkojen teemojen esille tuojana sekä Viron että Suomen lehdissä. Pajun tunnetuimmat televisioohjaukset ovat: <em>Helsinki - Euroopan kulttuuripääkaupunki</em> (2000), <em>Sangasten linna ja kreivi Berg</em> (1999) ja <em>Rajakülan kansa - elokuva vanhauskoisista</em> (1998).<br /><br />Suomen Kuvalehden toimittajan Risto Lindstedtin haastattelussa (28.5.2007) Paju kertoo seuraavaa:<br /><br /><em>"Imbi kirjoitti itselleen ymmärrystä, ja se muuttui ristiretkeksi pahuutta vastaan, tai ehkä paremminkin, ristiretkeksi muistin ja historian dialogin puolesta, kollektiivisen muistamisen puolesta. 'Jos se muisti katoaa, silloin häviää tulevien sukupolvien mahdollisuus vastuunalaisuuteen. Kuinka suurta pahuus on sitten ollutkaan, olen kuitenkin voinut syntyä. Se tarkoittaa vastuunottamista.' </em><br /><em>Tähän Paju uskoo ja siihen, ettei kansallinen identiteetti voi missään perustua moraaliselle sokeudelle. 'Yritys jäsentää maailmaa ei ole jonkun puolelle asettumista, paitsi ihmisyyden. Pitää herkistyä, jotta voi ymmärtää ja puhua ilman vihaa. </em><br /><em>Kuinka paljon historiasta pitää puhua, kuinka paljon on riittävästi? Muisti on sosiaalihistorian objekti: tutkitaan sitä mitä ei enää ole mutta mikä vaikuttaa edelleen.' </em><br /><em>Historia on sitä, mitä aika tekee meissä."</em><br /><br /><span style="font-family:arial;font-size:85%;">– Jari Sedergren 23.10. 2007</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-5235429348181203687?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-88078886797131851112007-09-03T09:25:00.000+03:002007-09-03T09:26:45.450+03:00Arkistoissa työskenteleminen on eri paikoissa erilaista. Keskeinen ero on luetteloissa. Jos käytössä on hyvin järjestetty luettelo, voi yksittäinen tutkijakin onnistua tekemään järjestelmällistä työtä ja saada aikaan jotakin yllättävääkin. Yllättävät asiat ovat järjestelmällisenkin arkistotyön suola historioitsijalle.<br />Voisi esimerkiksi olettaa, että Saksassa asiat olisivat hyvin. Järjestelmällinen kansa ja meininki. Millään muulla kielellä "järjestys olla pitää" ei kuulosta niin iskevältä.<br /><br />Mutta mitä vielä. Arkistojen annit ovat varsin epämääräisiä. Penkoessani aikanaan Ufa-yhtymän arkistoja huomasin, että ne oli mapitettu satunnaisessa järjestyksessä.<br />Ollaksesi varma, että saat olennaisen, sinun piti käydä läpi kaikki. Siihen menee muutama vuosi. Vuoden 1925 paperia seurasi jotakin 1960-luvulta. Pidä siinä sitten asiat järjestyksessä itse.<br /><br />Suomessa samanlainen tunne oli joskus vajaa neljännevuosisata sitten sota-arkistossa. Sait mitä sait, ja kaikki henkilökunnan avustamana. Luettelot olivat lukkojen takana. Aina joskus tuli tunne, että henkilökunta ei kertonut kaikkea. Niin kuin ei kertonutkaan.<br /><br />Eivät ole enää lukkojen takana. Tästä päivästä lähtien sota-arkiston luetteloita voi selata netissä. Jopa <a href="http://www.sota-arkisto.fi/">nettisivut</a> ovat erinomaisen selkeät. Hatun nosto.<br />Linjanmuutos liittyy epäilemättä siihen, että sota-arkisto liitetään arkistolaitokseen ensi vuoden alusta. Puolustusministeriö ja opetusministeriö allekirjoittivat 13. maaliskuuta 2007 aiesopimuksen Sota-arkiston liittämisestä arkistolaitokseen 1.1.2008. Puolustusvoimat ja Kansallisarkisto osallistuivat suunnitteluun.<br /><br />Päätöksen päiväys on symbolisesti kiintoisa. Talvisota loppui 13. maaliskuuta 1940.<br />Asiaa koskevan virastokielisen tiedotteen mukaan: "Toimintojen yhdistäminen on osa puolustusvoimien tukitoimintojen uudelleen järjestämistä tilaaja-tuottajamallin pohjalta. Arkistolaitos on opetusministeriön hallinnonalaan kuuluva laitos, joka koostuu Kansallisarkistosta ja seitsemästä piirihallintoviranomaisena toimivasta maakunta-arkistosta. Arkistolaitoksen tehtävänä on ohjata valtion viranomaisten arkistotointa, huolehtia sen kehittämiseen liittyvästä tutkimuksesta ja koulutuksesta sekä säilyttää valtion virastojen pysyvästi säilytettävät asiakirjat. Kansallisarkisto sijaitsee Helsingissä ja maakunta-arkistot Hämeenlinnassa, Joensuussa, Jyväskylässä, Mikkelissä, Oulussa, Turussa sekä Vaasassa."<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-8807888679713185111?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1164282475435088562006-11-23T11:40:00.000+02:002006-11-23T14:00:35.326+02:00Sederholmin talossa Helsingissä on helmikuun 25. päivään saakka esillä <a href="http://www.hel.fi/wps/portal/Kaupunginmuseo/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/fi/Kaupunginmuseo/Museot+ja+n%C3%A4yttelyt/Sederholmin+talo"><i><b>Pohjola piirtyy kartalle</b></i></a>-näyttely. Sen katsastamiseen kannattaa varata reilusti aikaa: nähtävää riittää keskiaikaisista kartoista merikortteihin ja 1800-luvun poliittisista pilapiirroskartoista nykyajan GPS-paikannuslaitteisiin. Karttojen yksityiskohtia tutkaillessa vierähtää nopeasti tunti jos toinenkin.<br /><br />On mielenkiintoista seurata Pohjoismaiden hahmottumista karttakuviksi vuosisatojen mittaan, puhumattakaan siitä, millaisia asioita vanhemmat kartat kertovat tekijöidensä ja kunkin aikakauden maailmankäsityksistä. Kun tieteellisestä tarkkuudesta jouduttiin tinkimään, avuksi otettiin mielikuvitus, mielen kuvat. Ketkä olivat meitä, ketkä toisia? Miten vieraus ja tuntemattomuus esitettiin kartoissa? <br /><br /><a href="http://photos1.blogger.com/x/blogger/7029/1668/1600/293229/cartamarina.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;" src="http://photos1.blogger.com/x/blogger/7029/1668/400/845947/cartamarina.jpg" border="0" alt="" /></a><font size=1>Carta Marinan - josta kuvassa on pieni osa - yläreunassa lukee CARTA MARINA ET DESCRIPTIO SEPTENTRIONALUM TERRARUM AC MIRABILIUM RERUM IN EIS CONTENTARUM DILIGENTISSIME ELABORATA ANNO DNI 1539 VENECIIS LIBERALITATE Rmi D. IERONIMI QVIRINI: PATRIARCHATE VENETIATIAE, eli Merikartta ja kuvaus pohjoisista maista ja niissä olevista ihmeellisistä asioista erittäin huolellisesti tehty Herran vuonna 1539 Venetsiassa kunnioitettavimman herra Hieronimo Quirinon, Venetsian patriarkan anteliaalla avulla.</font size><br /><br />Näyttelystä tarttui mukaan komean kokoinen kopio <b>Olaus Magnuksen</b> <i><b>Carta marinasta</b></i> selityksineen. Ruotsalaisen oppineen ja katolisen kirkonmiehen suururakka valmistui Venetsiassa vuonna 1539 ollen ensimmäinen - ja pitkään ainoa - seikkaperäinen kartta Pohjoismaiden alueesta. <i><b>Carta marinalla</i></b> oli sekä maantieteellinen että poliittinen tehtävä. Pohjoisia alueita kuvaavan karttansa avulla Olaus Magnus halusi paitsi korjata <b>Klaudios Ptolemaioksen</b> kuvausten puutteellisuuksia, myös esittää kotimaansa mahdollisimman edullisessa valossa. Lisäksi uskonpuhdistusta paennut Magnus pääsi karttansa avulla havainnollistamaan katolisen kirkon edustajille, millaiset alueet oli pohjoisessa menetetty luterilaisuudelle. <br /><br />Olaus Magnuksen käsialaa on myös kuuluisa Pohjoisten kansojen historia (Historia de gentibus septentrionabilus) vuodelta 1555.<br /><br />Kirjallinen selitys tekee <i><b>Carta marinan</i></b> tarkastelusta erityisen herkullista. Karttaan on sijoitettu kirjaimia, joiden kohdalta tekstistä löytyy kyseisen ilmiön kuvaus. Esimerkiksi <i>"N tarkoittaa kuinka orava matkustaa lastulla veden yli pitäen häntäänsä purjeena"</i>, O on <i>"kammottava Pistus tai Phisfeder-nimisten, Phistr, merihirviöiden laji. Se puhaltaa päästään vettä laivoihin ja upottaa niitä"</i>. <br /><br />Nykyisen Suomen kohdalta löytyy muun muassa kirjain K, jonka kohdalla <i>"on huomattava, miten saukko totutetaan noutamaan kaloja kokille keittiöön. Mutta kun se ahneutensa takia ottaa useimmat kalat verkoista, ei sitä enää paljon käytetä"</i>. Samassa yhteydessä todetaan - yllättävää kyllä - että <i>"Suomessa on mahtavan paljon väkeä, koska heidän naisensa ovat yleensä hedelmällisiä"</i>.<br /><br />Alkuperäisen selityksen on saksan kielestä kääntänyt <b>Pertti Koistinen</b>, joka on myös laatinut tekstille johdannon yhdessä <b>Leena Miekkavaaran</b> kanssa.<br /><br />-<font size=1><b><a href="http://pagistaan.blogspot.com">Pagisija</a></b></font size><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-116428247543508856?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1164042143811367782006-11-20T18:52:00.000+02:002006-11-20T19:02:23.826+02:00Tampereen museoiden kokoelmia on digitoitu <a href="http://siiri.tampere.fi/VALOKUVA/web/index.do">internet-tietokannaksi</a>, johon on tällä hetkellä tallennettu noin 20 000 valokuvaa ja 10 000 esinettä Tampereelta ja Pirkanmaalta. Valokuvista vanhimmat ovat 1860-luvulta, esineitä löytyy aina 1800-luvun alusta lähtien.<br /><br />Valokuvia voi Siiri-tietokannasta hakea esimerkiksi aiheen, ajankohdan, kuvauspaikan tai kuvaajan mukaan. Esinehaussa vaihtoehtoina ovat nimi, ajankohta, käyttötiedot, suunnittelija tai valmistaja. Tietokanta on tarkoitettu ainoastaan selailuun; ilman lupaa ei aineistoa saa käyttää. <br /><br /><font size=1><b>-<a href="http://pagistaan.blogspot.com">Pagisija</b></a></font size><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-116404214381136778?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1162326793712909362006-10-31T22:07:00.000+02:002006-11-01T15:45:07.073+02:00Suomalaista sotahistoriaa tutkitaan nyt <a href="http://www.yle.fi/uutiset/24h/id46290.html">uusista näkökulmista</a>. Perinteisen historiankirjoituksen rinnalle on nousemassa kansallisia myyttejä purkava, sotaa ja sen inhimillisiä seurauksia monilla tasoilla tarkasteleva lähestymistapa. Se rinnastaa suomalaisten sotakokemukset muiden sodan kokeneiden kansojen kanssa. Sotatapahtumia ja ihmisten valintoja tulkitaan tutkittavan ajan omassa viitekehyksessä tuomitsematta ja totuuksia julistamatta. <br /><br />Uudenlainen sotahistoria tuulettaa huoneita, joihin astumista on tähän saakka vältetty. Se toteuttaa tehtävää, jota ainakin allekirjoittanut pitää historiantutkimuksen ytimenä: tervettä kyseenalaistamista ja vanhojen itsestäänselvyyksien purkamista. <br /><br />Keskustelua päänavaukset tulevat epäilemättä herättämään. Oleellista olisi kuitenkin muistaa, että tuoreiden katsantokantojen hakeminen ilmiöön nimeltä sota ei ole keneltäkään pois, ei veteraaneilta sen enempää kuin perinteisen sotahistorian tutkijoiltakaan.<br /><br /><font size=1>-<b><a href="http://pagistaan.blogspot.com">Pagisija</a></b></font size><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-116232679371290936?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1159281323124874442006-09-26T16:09:00.000+03:002006-09-27T08:42:29.733+03:00Rajaseutujen tutkimusta käsittelevä monitieteinen <a href="http://www.euroreg.uw.edu.pl/Konferencje/">konferenssi</a> vei tutkijakoulutettavan katselemaan, miltä näyttävät Puolan ja Ukrainan rajamaat. Itse tapahtuman pääpaino oli alue- ja taloustieteissä, mutta vähemmistöä edustanut aatehistorioitsijakin sai kotiinviemisiksi kosolti pureksittavaa. <br /><br />Kulttuurien ja kirkkokuntien vuorovaikutus yhdellä Euroopan mielenkiintoisimmista rajaseuduista avautui paikan päällä aivan toisella tavoin kuin kirjoista luettuna. Selviä kulttuurirajoja idän ja lännen välillä on totta vieköön turha hakea nykypäivästä sen enempää kuin menneisyydestäkään, vaikka sellaisia on kansallisten historiankirjoitusperinteiden myötä <a href="http://kronoblogi.blogspot.com/2006/02/keskiajan-rajankynnist.html">mielellään hahmoteltukin</a>.<br /><br /><a href="http://photos1.blogger.com/blogger/7029/1668/1600/1172320-The_Chapel_at_Lublin_Castle-Lublin.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/7029/1668/320/1172320-The_Chapel_at_Lublin_Castle-Lublin.jpg" border="0" alt="" /></a><font size=1>Huolella restauroidussa kappelissa ei saanut valokuvata, joten piti tyytyä <a href="http://www.virtualtourist.com/travel/Europe/Poland/Wojewodztwo_Lubelskie/Lublin-486892/Things_To_Do-Lublin-BR-1.html">lainakuvaan</a>.</font size><br /><br />Kuvaava esimerkki rajojen väljyydestä löytyy Lublinin linnan kappelista. Puolan alueen ruhtinaskunnathan kuuluivat keskiajalla katolisen kirkon vaikutusalueeseen. 1100-luvulta alkaen kirkkokunnat vetäytyivät yhä kauemmas toisistaan kilpaillen kiivaasti valtapiireistä. Hallitsijat käyttivät puolestaan uskontoa diplomaattisissa peleissään tehden myönnytyksiä tarpeen mukaan itään tai länteen. Uskonnolliset ja maalliset valtarakenteet olivat tiukasti toisiinsa kietoutuneita.<br /><br />Pyhän kolminaisuuden kappeli rakennettiin 1300-luvulla, ja se on arkkitehtuuriltaan selkeästi läntinen. 1400-luvun alussa valtaan tuli <b>Wladyslaw Jagiello</b>, jonka määräyksestä kappeli maalattiin uudelleen. Hän tilasi Rusin - nykyisen Venäjän - alueelta ortodoksimaalareita, jotka täyttivät goottilaiskappelin sisäseinät venäläis-bysanttilaistyylisillä freskoilla. Katolisen hallitsijan mieltymystä itäisen kirkon taiteeseen on selitetty sillä, että hänen äitinsä kuului tveriläiseen ortodoksiylimystöön. Yhtä kaikki, itäisen ja läntisen kulttuurin kohtaaminen kulminoituu pienessä kappelissa harvinaisen havainnollisella tavalla.<br /><br />- - -<br /><br /><a href="http://photos1.blogger.com/blogger/7029/1668/1600/lvivartnouveau.1.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/7029/1668/320/lvivartnouveau.1.jpg" border="0" alt="" /></a><font size=1>Ukrainassa otettiin 1900-luvun alussa vaikutteita <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Art_nouveau">art nouveau</a>- eli jugendtyylistä. Niin arkkitehtuurissa kuin esimerkiksi kirkkotaiteessakin se yhdistettiin kansallisromanttisiin aiheisiin.</font size> <br /><br />Ukrainan Lvivissä - joka edustaa arkkitehtuuriltaan Itävalta-Unkarin keskieurooppalaista perintöä - sama ilmiö näkyy nykypäivän muodossaan. Kaupungin lukuisat kirkot sekoittavat iloisesti ortodoksisia ja katolisia perinteitä. Se, kumpaa kirkkokuntaa kulloinenkin rakennus edustaa, ei välttämättä aukene sisäänastujalle ensisilmäyksellä. Katolisen kirkon alttarin keskellä voi olla ikoni, ortodoksikirkkoa komistavat pyhimyspatsaat. Kirkkojen koristelussa on lisäksi käytetty kansallisromanttisia elementtejä. <br /><br />Kirkkokuntien sekoittumisen taustalla on osaltaan opillinen erikoisuus, 1600-luvulla itäisen Puolan ja Liettuan alueelle perustettu <i>uniaattikirkko</i>, joka oli hallinnollisesti ja opillisesti osa länttä. Kirkolliset toimitukset pidettiin kuitenkin ortodoksiperinteen mukaisina. Uniaattikirkon kautta haluttiin yhdistää rajaseutujen ortodoksinen ja katolinen väestö saman kirkkokunnan alaisuuteen ja lujittaa siten myös maallisen vallan otetta alueesta. Yritys oli hyvä, mutta loppujen lopuksi uniaattipyrkimyksiä päätyivät vieroksumaan niin ortodoksinen kuin katolinenkin kirkko. <br /><br />Silti uniaattikirkko toimii vielä nykyisinkin Ukrainassa kolmen keskenään kilpailevan ortodoksikirkon, katolisen vähemmistön ja muiden uskonnollisten yhteisöjen ohella.<br /><br />- <font size=1><a href="http://pagistaan.blogspot.com"><b>Pagisija</b></a></font size><br /><br /><a href="http://photos1.blogger.com/blogger/7029/1668/1600/ylosnousemuksenkirkko.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/7029/1668/400/ylosnousemuksenkirkko.jpg" border="0" alt="" /></a><font size=1>Ylösnousemukselle pyhitetty ortodoksikirkko Lvivissä on alun perin katolinen kirkkorakennus. Sen nykyasussa näkyvät niin ortodoksiset kuin katolisetkin piirteet sekä ukrainalainen ornamentiikka.</font size><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-115928132312487444?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1141115233541012442006-02-28T10:09:00.000+02:002006-02-28T11:28:02.426+02:00Sana <i>laskiainen</i> taitaa ainakin nuoremmille polville tuoda mieleen pulkkamäen laskemisen. Katolisessa kirkossa se kuitenkin tarkoittaa laskeutumista 40 päivää kestävään, pääsiäisenä päättyvään paastoon ja on Suomessa näin ollen jäänne ajalta ennen uskonpuhdistusta. Ortodoksit aloittavat oman paastonsa noin viikkoa aiemmin. <br /><br />Koska paaston aikana ei syöty lainkaan lihaa tai maitotuotteita, piti laskiaisena ottaa ilo irti rasvaisista herkuista ja kemuta muutenkin koko paastonajan edestä. Katolisissa maissa vietetään yhä laskiaisajan karnevaaleja, jotka ovat saaneet nimensä juuri paastonajasta: <i>carne vale</i> on latinaa ja tarkoittaa lihasta luopumista. Englanniksi laskiainen on <i>shrovetide</i>, mikä puolestaan tarkoittaa puhdistautumisen ja synninpäästön aikaa. Laskiaisaikaan tuli käydä tunnustamassa syntinsä ja puhdistaa siten sielunsa paastoa varten. Kirkko hyväksyi kyllä laskiaisajan ilonpidonkin, kunhan suoranaisesta synninteosta pidättäydyttiin.<br /><br />Pohjoismaissa laskiaisen juhlinta otti rekiajeluiden ja mäenlaskun muodon, joka säilyi myös uskonpuhdistuksen jälkeen. Muiden vuotuisten juhlien tapaan laskiaiseen liittyi monenlaisia uskomuksia ja tapoja, joilla koetettiin turvata esimerkiksi tulevan kesän satoa. Erityisesti hampun- ja pellavankasvua ennustettiin siitä, miten pitkälle kelkka mäessä liukui. Rasvainen ruoka takasi karjaonnen ja ruoassa pysymisen tulevanakin vuonna.<br /><br />Nykylaskiaiseenkin erottamattomasti kuuluva hernerokka oli keskiajalla tavallinen ruoka, josta laskiaisen kunniaksi tehtiin tavallista lihaisampi ja rasvaisempi. Tuhti pannukakku oli niin ikään yleiseurooppalainen laskiaisajan herkku, koska helposti pilaantuvat voi ja kananmunat tuli käyttää pois ennen pitkän paaston alkua. Pohjoismaissa se lienee ollut harvinaisempi kanojen muniessa huonosti pimeään aikaan. Laskiaispulla on puolestaan peräisin 1600-luvun Ruotsista, josta se rantautui Suomen konditorioihin ja kahvipöytiin 1800-luvulla. Varakkaan väen suosima mantelimassatäyte kieli laskiaispullan läntisestä alkuperästä, kun taas köyhempi väki nautti pullansa kuuman maidon kanssa. Myöhemmin mukaan kuvaan tuli hillo- ja kermatäytteinen laskiaispulla. <br /><br /><font size=1>(Meillä kotona muuten syötiin laskiaispullat - itse tehdyt - juuri kuuman maidon kanssa lautaselta. Siihen tapaan en ole juuri muualla törmännyt. Nykyisin parhaalta maistuu mantelitäytteinen pulla, kunhan täytettä on riittävästi!)<br /><br />- <a href="http://pagistaan.blogspot.com">Pagisija</a></font size><br /><br /><a href="http://photos1.blogger.com/blogger/7029/1668/1600/battleofcarnivalandlent.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/7029/1668/400/battleofcarnivalandlent.jpg" border="0" alt="" /></a><font size=1>Laskiaiskarnevaalit <b>Pieter Brueghel</b> nuoremman (1564-1638) mukaan. Lainattu <a href="http://www.fisheaters.com/customsseptuagesima2.html">täältä</a>.</font size><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-114111523354101244?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1139845697351539552006-02-13T17:48:00.000+02:002006-02-13T17:54:04.806+02:00<a href="http://www.yle.fi/uutiset/24h/id27934.html">YLE uutisoi</a>, että vuonna 1431 kuolleen <b>Jeanne D'Arcin</b> pyhäinjäännöksiä on alettu tutkia Ranskassa nykylääketieteen ja rikostutkimuksen keinoin. Tutkijat haluavat selvittää ihon- ja luunkappaleiden alkuperän sekä hankkia mahdollisesti lisätietoa vuonna 1920 pyhimykseksi kanonisoidun naisen elämästä.<br /><br />Alkuperän selvittäminen onkin mielenkiintoinen kysymys. Pyhäinjäännökset olivat keskiajan Euroopassa kuumaa kauppatavaraa. Kaupungin arvovalta kasvoi huimasti, jos se sai hankittua kirkkoonsa jonkin pyhimyksen jäänteitä tai muita pyhiksi katsottuja esineitä. Esimerkiksi Kristuksen ristin kappaleita löytynee maailman kirkoista ja kappeleista pienen metsän verran.<br /><br />Pyhäinjäännösten kysyntä loi myös erikoisen, keskiaikaista maailmankatsomusta hyvin kuvastavan ilmiön nimeltään <i>pyhä varkaus</i>. Pyhiä esineitä paitsi kaupattiin, myös ryösteltiin. Ryöstön oikeutuksen osoitti pyhimys itse: jos hän ei olisi halunnut jäännöksiään varastettavan ja siirrettävän uuteen paikkaan, hän olisi toki estänyt koko tapahtuman.<br /><br />Niin ikään kirjalliset pyhimyselämäkerrat - hagiografiat - kertovat usein enemmän aikansa kirkollisesta ja maallisesta politiikasta kuin pyhimykseksi julistetun henkilön elämästä. Tekstejä kirjoitettiin pyhimyksen hurskautta ja ihmetekoja korostaen, eikä niissä ole juurikaan sijaa maallisille ja inhimillisille piirteille.<br /><br />- <font size=1><a href="http://pagistaan.blogspot.com">Pagisija</a></font size><br /><br /><a href="http://photos1.blogger.com/blogger/7029/1668/1600/jeanne.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/7029/1668/320/jeanne.jpg" border="0" alt="" /></a><font size=1>Jeanne d'Arc taken to prison at Rouen, from Martial d'Auvergne, Les Vigilles de la Mort du Roy Charles V, Paris 1493. <a href="http://www.godecookery.com/clipart/clart.htm">Medieval Woodcuts Clipart</a>.</font size><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-113984569735153955?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1139684830900934652006-02-11T20:56:00.000+02:002006-02-11T21:09:00.710+02:00Viime päivien uutisissa on kerrottu <a href="http://www.plu.edu/~ryandp/egypt.html">Kuninkaiden laakson</a> uusimmista löydöistä. <a href="http://time.blogs.com/eye_on_science/">Time</a> on tuoreimpaan numeroonsa painanut siitä kuvankin.<br /><br />Kirjoittaja toteaa, että löydetyt eivät ole faaraoita tai muita kuninkaallisia. Hän sanoo, että arkeologit ovat varovaisia, eivätkä kerro paljon. Sekin tulee sanotuksi, että termiitit ovat sarkofageja nakertaneet. Ne pitää restauroida huolellisesti. On kiinnostavaa, että tämänkaltaisten löytöjen avulla voidaan rekontruoida esiin jotakin uutta egyptiläisten elämästä noinkin pitkän ajan kuluttua.<br /><br />Mutta se tärkein. "Se yksinkertainen tosiasia, että maailma pitää sisällään tämänkaltaisia yllätyksiä, aikana jolloin näyttää siltä, että kaikki suuret löydöt on jo tehty, on oikeastaan se paras juttu. Minua keljuttaisi, jos eläisin maailmassa silloin, kun kaikki ne olisivat jo menneisyyttä."<br /><br /><a href="http://sedis.blogspot.com"><span style="font-family:arial;font-size:85%;">- Sedis</span></a><span style="font-family:arial;font-size:85%;">.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-113968483090093465?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1139419187965806082006-02-08T18:47:00.000+02:002006-02-08T19:55:06.550+02:00Jokainen muistaa koulun karttojen paksut, punaiset viivat, joilla oli merkitty maiden väliset rajat. Helppoa ja selkeää, eikö?<br /><br />Raja on kuitenkin käsitteenä paljon monitahoisempi ja mielenkiintoisempi kuin pelkkä viiva - silloinkin, jos jätetään symboliset rajat käsittelemättä ja keskitytään maantieteellisiin ja poliittisiin rajoihin (rajankäyntiä olisi toki senkin pohtiminen, missä kulkee noiden erilaisten rajojen keskinäinen raja, vai kulkeeko missään). <br /><br />Keskiajalla ei rajoja piirretty karttoihin samaan tapaan kuin nykyään. Raja vedettiin lähinnä asumiskelpoisen ja asumiskelvottoman, tutun ja tuntemattoman välille. Poliittiset valtapiirit olivat varhaiskeskiajalla vielä varsin hämäriä. Kärjistetysti vallanpidossa oli kyse paikallisista joukkioista, jotka väkivalloin ryöstelivät lähiseutuaan ja kilpailivat toisia ryhmittymiä vastaan. Kun valtaa käyttävien ryhmien asemat vähitellen vakiintuivat, alettiin puhua valtakunnista (joita ei pidä kuitenkaan sekoittaa kansallisvaltioon, paljon myöhemmän ajan tuotokseen) sekä verotuksesta. Valtakunnan raja kulki siellä, minne keskusvallan vaikutus kulloinkin ulottui. Ennen pysyvien rajaseututukikohtien rakentamista edunvalvonta vaati vallanpitäjältä ja tämän edustajilta ahkeraa partiointia ja matkustelua. Rajaseutujen hallinta oli usein epämääräistä, ja niiden epäonnisimpia asukkaita ”verotettiin” useammaltakin taholta. <br /><br />Varhaiskeskiajan lopulla mukaan vallankäyttöön alkoi tulla kristillinen ideologia, joka esitti vallanpitäjän – ruhtinaan tai kuninkaan – aseman Jumalan tahtona, osana pyhää kosmologiaa. Kirkko ja keskusvalta ryhtyivät pelaamaan samaan pussiin molempien eduksi. Verohallinnon vakiintumisen myötä myös maanomistuskysymykset nousivat osaksi rajaproblematiikkaa.<br /><br /><a href="http://photos1.blogger.com/blogger/7029/1668/1600/pahkinasaari.png"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/7029/1668/320/pahkinasaari.png" border="0" alt="" /></a><font size=1>Tyypillinen kartta Pähkinäsaaren rauhan rajasta on lainattu <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Treaty-of-N%C3%B6teborg.png">täältä</a>.</font size><br /><br />Historiantunnilta useimmat muistavat paitsi kartat, myös ainakin yhden vuosiluvun. Pähkinäsaaren rauhan raja vuodelta 1323 on piirretty lukuisten suomalaissukupolvien kollektiiviseen muistiin ensimmäisenä tunnettuna ”idän ja lännen” – Ruotsin ja Novgorodin - välillä solmittuna, kirjallisesti vahvistettuna rajana, Suomen ensimmäisenä itärajana. Lähes myyttiset mitat saava kansallinen merkitys kyseiselle rajalle on kuitenkin luotu anakronistisesti vasta myöhemmin. 1300-luvun lähteet esittävät rauhan solmimisen samaan tapaan kuin muutkin vastaavat sopimukset kauppa- ja nautinta-alueista. <br /><br />Muiden keskiaikaa koskevien kysymysten tavoin Pähkinäsaaren rauhan rajan todellista merkitystä ja sijaintia on vaikeaa tutkia, koska lähteitä on vähän ja suuri osa niistäkin on taustaltaan ja motiiveiltaan epämääräisiä. Sopimuksessa tosin lueteltiin rajan merkkejä maastossa, mutta niissäkin on paljon tulkinnan varaa (oma kysymyksensä on toki koko keskiaikainen rajan käsite ja se, miten eri osapuolet sen ymmärsivät). Käytännössä Pähkinäsaaren rajalinjan merkitys ja jyrkkyys lienee kuitenkin ollut myöhempää mainettaan paljon vähäisempi. Sittemmin keskusvaltojen vahvistuessa 1400-luvulta eteenpäin rajoja määriteltiin ja vahvistettiin uusin sopimuksin. <br /><br />Kuvaavaa niin Karjalan seutua halkoneissa rajoissa kuin monissa muissakin keskusvaltojen vetämissä rajalinjoissa on se, että paikallistasolla niiden merkitys ei ollut läheskään sama kuin nykyään. Jos rajojen olemassaoloa edes tiedostettiin, niiden yli kuljettiin metsästys- ja kaupparetkillä entiseen tapaan. Kriisiaikoina tavattiin solmia paikallisyhteisöjen kesken rajarauhoja, jotka turvasivat kauppasuhteiden ja muun hyödyllisen kanssakäymisen jatkumisen rajan yli myös levottomina aikoina. Näihin sopimuksiin saattoi kuulua esimerkiksi "vastapuolen" varoittaminen lähestyvistä sotajoukoista.<br /><br />Lisätietoa keskiajan rajakysymyksistä löytyy vaikkapa seuraavista:<br /><br />- <b>Jukka Korpela</b>: <a href="http://cris.joensuu.fi/projects/cris3/cris3.nsf/va_PrimaryKey/DOMI-685BJE200412291070?OpenDocument&fl_DelMode=Pub"><i><b>Viipurin linnaläänin synty. Viipurin läänin historia II</i></b></a>. Karjalan kirjapaino, Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2004.<br /><br />- <b>Marko Lamberg</b> ja <b>Susanna Niiranen</b> (toim.): <i><b><a href="http://yliopistolehti.helsinki.fi/2002_11/kulttuuri.html#Pimeinä%20aikoina">Keskiajan rajoilla</i></b></a>. Atena Kustannus Oy, Jyväskylä 2002.<br /><br />- Rajarauhoja tutkii <b>Jukka Kokkosen</b> johtama <a href="http://cris.joensuu.fi/projects/cris3/cris3.nsf/va_PrimaryKey/DOMI-6K4BGS2005121510425?OpenDocument&fl_DelMode=Peo">hanke</a> <a href="http://www.joensuu.fi/ktl/index.php">Karjalan tutkimuslaitoksella</a>.<br /><br /><font size=1>- <a href="http://pagistaan.blogspot.com">Pagisija</a></font size><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-113941918796580608?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1135888383827170202005-12-29T22:13:00.000+02:002005-12-29T22:44:54.946+02:00Jatkanpa osaltani edellisen postauksen linkkilinjaa hieman kepeämmällä ja mukavuudenhaluisemmalla kädellä, onhan vielä arkipäivistä huolimatta joulunaika. Rosollin ja kinkun viimeisiä rippeitä nautiskellessaan voi lukaista jouluruokien keskiaikaisia juuria käsittelevän <a href="http://www.lvs.fi/uutiset/joulua">lehtijutun</a>, jonka kirjoittaminen oli kaappikulinaristille silkkaa hupia.<br /><br />Myös vuosi vaihtukoon herkullisissa merkeissä!<br /><br /><font size=1><a href="http://pagistaan.blogspot.com/">- Pagisija</a></font size><br /><a href="http://photos1.blogger.com/blogger/7029/1668/1600/food070.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/7029/1668/320/food070.jpg" border="0" alt="" /></a><font size=1>Black Pepper; from Le livre des merveilles de Marco Polo, Paris. <a href="http://www.godecookery.com/afeast/afeast.htm">A Feast for the Eyes.</a></font size><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-113588838382717020?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1135341035277873532005-12-23T14:13:00.000+02:002005-12-23T14:30:35.290+02:00Hyvää Joulua kaikille Historian siipien havinoiden lukijoille, muille bloggareille ja satunnaisille matkailijoille.<br /><br />Linkatkaamme juhlan kunniaksi muutama jouluinen linkki: <a href="http://www.holidays.net/christmas/story.htm">History of Christmas</a> kertoo perustarinan Mesopotamian ja Persian joulunaikaan pidetyistä juhlista lähtien englannin kielellä. Televisiokanava <a href="http://www.historychannel.com/exhibits/holidays/christmas/real.html">History Channel</a> pääsee vähemmällä, mutta ei yllä samaan. Se käy siis lyhyen proosan ystäville. <a href="http://www2.worldbook.com/features/holidays/html/history.htm">Jeesus-linjaista</a> joulua tavoittelee worldbook.com. Sieltä löydätte selityksen sille, miksi joulun englanninkielinen nimi on välillä <em>Xmas</em>. Se ei siis ole rock-bändien joululevyjä varten kehittelemä lyhennys.<br /><br />Ben Bestin <a href="http://www.benbest.com/history/xmas.html">History of Christmas</a> käy jo pienestä tutkielmasta. Tyyli on hieman akateemisesti virittynyt: "The word Yule may come from the Anglo-Saxon word geol (feast), applied to December (geola, feast month). Or it may come from a Norse-Saxon word meaning wheel, referring to the seasonal cycles of the sun. Or it could have come from the Scandinavian Jule (Jul), who was the god of sex and fertility. ("Tide" as in "yuletide" may have come from an Old English word meaning time, occasion or season.)" Se opettaa myös alkeet siihen teologiseen tulkintaan, joka pohtii NYT-liitteessä testattujen pastorien joulunalussaarnojen tapaan Neitsyt Marian neitsyyttä: "Some claim that the Old Testament prophesy in Isaiah 7:14 that "the Lord himself shall give you a sign: Behold a virgin shall conceive, and bear a son" is a Greek mistranslation -- that the original Hebrew reads "young woman"(alma), not "virgin"(bethulah). Mark 6:3 and Matthew 13:55-56 refer to the brothers & sisters of Jesus, which some find difficult to reconcile with the idea that Mary remained a virgin. Either they were not the literal siblings of Christ or the commandment to "be fruitful and multiply" implies that procreation is not sinful."<br /><br />Mikäli haluatte taustalle kevyttä joulumusiikkia, perusasiat voi tavata tästä <a href="http://www.christmas-time.com/ct-history.htm">joulun historiasta</a>. Sivuston hauskoja puolia on se, että siellä on oma sivunsa <a href="http://www.christmas-time.com/ct-carols.htm">joulumusiikille</a>. <a href="http://www3.pair.com/montrsmu/carolslist.html">Joululauluista</a> voi saada pientä knoppitietoakin, jos joulupöydässä meinaa lyödä kinkun tähteistä vetoa.<br /><br />Vastaavalla tavalla joulua voi lähentyä <a href="http://www.theholidayspot.com/christmas/history/">symbolien</a> kautta. Kertaus on <a href="http://www.ridgenet.org/Szaflik/history.htm">opintojen äiti</a>, sillä asiat alkavat jo tulla tutuksi, mutta kyllä kristillisen joulun symboleihin voi tutustua myös <a href="http://www.locksley.com/6696/xmas.htm">pakananäkökulmasta</a>. <a href="http://urbanlegends.about.com/od/christmaslore/">Jouluinen folklore, tarinat ja historia</a> ovat urbaanilegendasaitin antia.<br /><br />Meillähän tärkeä symboli on joulukuusi, joten ennen kuin ajaudutte puistoon kirves kädessä ja ratsupoliisien tarkkailun alle, lukekaa <a href="http://www.christmastrees.on.ca/virtual-tree-farm/christmas-tree-history/25.html">joulukuusen historia</a>.<br /><br />Vielä kerran, Hyvää Joulua historiablogista.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-113534103527787353?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1133286492180950772005-11-29T19:43:00.000+02:002005-11-29T19:48:12.196+02:00"Juhlapäivinä maisterit kokoontuvat juhlimaan yhdessä kirkkoon, jossa koululaiset väittelevät. Yhdet kiistelevät demonstratiivisen retoriikan sääntöjen mukaan, toiset logiikan. Niinpä ensimmäiset pyörittelevät entymeemoja (retorisia argumentteja) ja toiset soveltavat mieluummin täydellisiä syllogismeja.<br /><br />Eräät väittelevät toisten keskustelijoiden kanssa vain näyttääkseen, toiset sen sijaan sen totuuden tähden, jolla on täydellisyyden armo. Joukossa on sofistisia teeskentelijöitä, jotka tuomitsevat sanojensa tulvalla autuaat ja vääristelevät heidän väitteitään.<br /><br />Jotkut puhujat asettelevat sanansa soveliaasti suostutellakseen toisia retorisilla puheillaan kiirehtien palvelemaan neuvojen antamisen taitoa eivätkä he jätä kertomatta yhtään sattumusta.<br /><br />Eri koulujen pojat kerääntyvät yhteen esittämään runosäkeitä mitellen keskenään joko kieliopin periaatteista, menneiden aikamuotojen tai supiinien säännöistä. On toisia, jotka käyttävät rytmisiä ja metrisiä epigrammeja triviaaleihin pisteliäisyyksiin solvaten juhlien suomalla vapaudella kavalilla nimillä kumppaneitaan. He viskelevät herjauksia ja piloja käsitellen uskaliaasti Sokrateen kumppanien ja maan mahtavien paheita. Tai he kalvavat terävin hampain Theoninusta röyhkeillä dityrambeilla. Heillä on runsain mitoin nauruun alttiita kuulijoita, joiden nenän tärinöitä he lisäävät aiheuttamallaan röhönaurulla."<br /><br />Willelmus Filius Stephani (William Fitzstephen), Vita Sancti Thomae Cantuarensis archiepiscopi et martyris (prologi, s. 4-5.)<br /><br />[Vaikuttiko tutulta? Tämä on julkaistu 20.12.2004 <a href="http://sedis.blogspot.com">Sedis Blogissa</a>]<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-113328649218095077?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1132321588797650872005-11-18T15:08:00.000+02:002005-11-18T15:46:52.866+02:00Ennen kuin jatkat lukemista, pysähdy hetkeksi. Kuuntele, millaiset äänet sinua ympäröivät. <br /><br />Itse kuulen vaimeaa musiikkia radiosta, tietokoneen hurinaa, jääkaapin napsahtelua, ikkunan ohi ajavan töistäpaluuliikenteen henkilö- ja linja-autoineen. Kun muistelen, milloin viimeksi kuuntelin pelkkää hiljaisuutta, joudun palaamaan aina syyskuuhun ja erämaavaellukseeni Lapissa. <br /><br />Urbaani nykyelämä länsimaissa on täynnä ääntä, niin täynnä, että korva turtuu uudenlaiseen meluunkin nopeasti. Vuosia sitten olin Moskovassa kieliharjoittelussa, josta palattuani lähdin suoraan rautatieasemalta vanhempieni mökille. Hiljaisuus - jota normaalisti en olisi pannut lainkaan merkille - tuntui kaatuvan päälle ja täyttävän tajunnan pelkällä olemassaolollaan. Jo kuukauden aikana olin tottunut miljoonakaupungin tasaiseen taustahuminaan, joka ei hetkeksikään tauonnut.<br /><br />Nykyihmiselle hiljaisuus on ylellisyyttä, josta ollaan valmiita maksamaan. Melun maisema on kuitenkin melko nuori, kuten <a href="http://www.peterenglund.com/"><b>Peter Englund</b></a> toteaa esseessään <i>"Hiljaisuuden historiasta"</i>.<br /><br /><font size=1>"Maaseudun äänimaisema oli pitkään sama: se oli muuttumaton vuosisadasta toiseen, riippumatta siitä, puhummeko varhaisesta 1000-luvusta tai varhaisesta 1700-luvusta. Paljon nykyisestä äänisaasteesta liittyy eri tavoin voiman tekemiseen tai siirtämiseen, ja vanhassa Euroopassa perinteisten energialähteitten aikaansaamat äänet olivat yhtä heikkoja kuin niitten aikaansaama voima: lihakset, vesi ja tuuli eivät ole luonteeltaan erityisen metelöiviä. Tuulimyllyn suhahdukset ja natina ja täräykset - ne kuuluivat perinteisesti sadonkorjuuajan ja syksyn ääniin - vesimyllyn kitinä ja kohina, eläinten ja ihmisten huudot ja äännähdykset olivat varmasti läsnä, mutta ne eivät tarvinneet paljon tuulta tai välimatkaa hävitäkseen."<br />(<b>Peter Englund</b>: <i>Hiljaisuuden historia</i>. WS Bookwell Oy. Juva 2004.)</font size><br /><br />Englund pohtii, miten eri tavalla ääneen suhtauduttiin aikana ennen koneellista energiantuotantoa. Luultavasti maaseudun asukkaat osasivat lukea tuulen ja sateen äänestä säätilan muutoksia ja tunsivat naapuruston koirat niiden erilaisista haukunnoista. Yhteisöä yhdistävän kirkon kellojen soitto kuului maaseutumaisemassa kauas. <br /><br />Kaupungeissa oli toki enemmän ääntä, mutta sekin oli lähinnä ihmisten, eläinten ja eläinvetoisten kulkuneuvojen tuottamaa. Meteli oli tasoltaan inhimillistä, kunnes keksittiin höyrykone, sähkölaitteet ja polttomoottori.<br /><br /><font size=1>"Meidän on lähes mahdotonta kuvitella vanhan Euroopan äänimaailmaa, koska kuulemisen luonne on muuttunut. Ennen kuunneltiin paljon intensiivisemmin - kuten mainittu, sekä talonpojan että metsästäjän oli purettava äänen koodit säilyäkseen hengissä. Äänellä oli paljon konkreettisempi merkitys kuin nyt, kun se on muutettu joksikin taustaksi, tarkoitettu poisseulottavaksi." (Englund 2004.)<br /><br /><a href="http://pagistaan.blogspot.com">-Pagisija</a></font size><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-113232158879765087?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1131889538780830432005-11-13T13:23:00.000+02:002005-11-13T21:57:31.156+02:00<strong>Prahassa käydessäni huomasin, ettei ruotsalaisten miehityksestä Prahassa sanota missään juuri mitään. 30-vuotinen sota ruotsalaisten näkökulmasta oli meikäläiselle modernia historia opiskelleelle hieman hatarasti hallussa. Tässä hieman siitä, mitä sain selville. Se ei ole ammattilaistason tekstiä, mutta ehkä siinä pari hauskaa yksityiskohtaa Ruotsin osallisuudesta kuitenkin on. Koska sen täytyy olla täynnä virheitä ja väärinymmärryksiä sekä vakavia puutteita, pyydän asiantuntevia kommentteja.</strong><br /><br />Prahan miehityksessä vuonna 1638 osin onnistunut ruotsalainen kenraali <strong>Johan Banér</strong> syntyi 23.6. 1596 Djursholmassa, joka sijaitsee nykyisen Danderydin lähellä Tukholman naapurustossa. Hän kuoli 10.5. 1640 30-vuotisessa sodassa Halberstadtissa Saksassa. 30-vuotinen sota alkoi Böömin kapinasta 1618 ja päättyi Westfalenin rauhoihin 1648. Sota oli merkittävällä tavalla uskonsota ja sitä edelsi vahva propaganda. Jos protestantit nimittivät paavia antikristukseksi ja pitivät häntä itämaiden antikristuksen Muhammedin äpäräkaksoisveljenä, saattoivat katolilaiset propandavoimat todistaa, että niin kreikaksi kuin hepreaksiksi laskettuna Lutherin nimen kirjaimista tulee 666 eli pedon luku. Propagandassa siis maksimaalinen tulos oli tasapeli, mutta kuinka kävisi sodassa.<br /><br />Banérin isä ja setä mestattiin vuonna 1600 tuomittuna maanpetoksesta. He olivat tukeneet <strong>Sigismund I:stä</strong> (1566-1632) Ruotsissa - yhtäaikaisena Puolan kuninkaana hänet tunnetaan nimellä <strong>Zygmunt III</strong>. Vaasasukuisen <strong>Johan III:n</strong> (kuningas 1569-1592) poikana Sigismund oli kuninkaallinen, ja kun hän nai Puolasta jalosukuisen Jagellon suvusta <strong>Catherine Jagellonican</strong> (1526-1583), tuli hänestä myös Puola-Liettuan yhteisvaltion kuningas vuosiksi 1592-1632 nimellä <strong>Zygmunt III Waza.</strong> Ruotsin kuninkaana hänet tunnettiin vuodesta 1592 nimellä <strong>Sigismund Vasa</strong>, jolloin vaimokin oli jo vaihtunut ruotsalaiseen ja Sigismundin suurin into katolisiin uudistuksiin laantunut. Ruotsissa Sigismund syrjäytettiin 1599. Kustaa Vaasan aloittama valtiollinen suuntaus salli valtiolle alistetun protestanttisen kirkon, mutta ei katolilaisuutta, joka varmistettiin yhtä ronskeilla otteilla kuin oli aikaan käytetty Kustaa Vaasan kaapatessa valtiovalla niin, että korkein valta oli siitä lähtien maallisella valtionhallinnolla. Kuninkaaksi tullut <strong>Karl IX</strong> (kuningas 1599-1611) toteutti teloitukset, joita toteutettiin suurpiirteisesti myös Suomessa.<br /><br />Saksassakin välejä selviteltiin. Kaksi kolmasosaa Saksan ruhtinaskuntien asukkaista lienee ollut protestantteja, mutta katolisen kirkon vastaisku eli vastauskonpuhdistus oli tehokas. Lounais-Saksan evankelistiset maat liittyivät 1608 Pfalzin maaruhtinaan johdolla puolustusliitoksi, joka sai nimen <strong>unioni</strong>. Tukea haettiin ensin Ranskaan, sitten Englannin ja Ruotsin protestanttisiin kuninkaisiin. Katolilaiset liittyivät (pyhäksi) <strong>liigaksi</strong>, jonka johtoo tuli Baijerin vaaliruhtinas Maksimilian. Liigaan ei pyydetty mukaan Itävallan Habsburgeja eikä paaviakaan. Tukea se sai Espanjasta.<br /><br />Saksan keisarit olivat Habsburg-aikoina myös Böömin kuninkaita. Vuodesta 1576 Böömin kuningas oli ollut keisari <strong>Ferdinand I:n</strong> pojanpoika <strong>Rudolf II</strong>, joka hallitsi saksalaisroomalaista keisarikuntaansa Prahasta - kaikki muut vastaavassa asemassa olleet pysyttelivät Wienissä.<br /><br />Rudolf II oli varsin erikoinen hallitsija, hän rakasti alkemistien ja taiteilijoiden töitä - hänen 800 taulun kokoelmansa on maailmankuulu yhä vielä. Itse hän ei taulujaan katsellut ostamisen jälkeen, ne roikkuivat hänen varastoissaan kuvapuoli seinään päin. Rudolfia seurasi valtaistuimella hänen veljensä <strong>Matias</strong>.<br /><br />Rudolf oli katolilainen, mutta hän oli antanut Böömin protestanttien pakottamana 1609 ns. majesteettikirjan, joka takasi uskonnon harjoittamisen oikeudet. Kun Rudolf poikkesi sopimuksesta, Prahan protestanttiset johtomiehet marssivat Prahan linnaan valittamaan. Sanasodan jälkeen neuvosherrat ja heidän kirjurinsa heitettiin linnan ikkunasta ulos "vanhaan böömiläiseen tapaan", mutta nämä selvisivät pienillä vammoilla 17 metrin pudotuksesta, koska alla sattui olemaan rehevästi kukkiva ympäristönsuojelullinen keräämö eli tunkio.<br /><br />Tuloksena oli protestanttien kapina, missä johtoon vaadittiin Pfalzin vaaliruhtinasta <strong>Fredrikiä (V)</strong>, joka istui valtaistuimellaan Heidelbergissä vaimonaan Englannin kuninkaan tytär Elisabeth. Vaaliruhtinaan joukot lyötiin <em>Valkealla vuorella</em> (<em>Bílá Horá</em>) Prahan edustalla. Voittoisa sotilas oli hakkapeliittain tulevana vastustajana tunnettu valoonilainen sotapäällikkö varakreivi von Tilly. Fredrik menetti valtaistuimensa vain vuoden kuninkuuden jälkeen ja evankelinen unioni oli hajonnut alkuunsa.<br /><br />Böömin majesteettikirja menetti merkityksensä myös fyysisesti, sillä Itävallan Ferdinand repi sen omakätisesti. Böömin johtavat protestantit (27 kappaletta) teloitettiin Prahan vanhan kaupungin torilla - kuulun mestausmies <strong>Jan Mydlárin</strong> työn tuloksista muistuttaa vieläkin 27 ristiä torilla. Tuolloin protestanttien päät pantiin koristamaan Vltavan yli johtavan Kaarlen sillan kaiteita kepin nenässä. Tsekkiläisille tämä tiesi saksalaisvallan alkua Böömissä ja Määrissä ja sen myötä muuallakin, Silesiassa ja Ylä- sekä Ala-Itävallan alueella.<br /><br />Vaikka <strong>Gustaf II Adolfin</strong> isä <strong>Karl IX</strong> teloitutti protestanttisen valtajärjestelmän vahvistamiseksi <strong>Johan Banérin</strong> isän ja sedän, heistä tuli ystäviä jo varhain. Tämän tuloksena Gustaf II Adolf palautti Banérin perheen arvoonsa heti tultuaan kuninkaaksi 1611. Kuninkaana hän toimi kuolemaansa asti 1632. Hänen tilalleen tuli <strong>kuningatar Kristiina</strong>, mutta alaikäisenä valtaa käytti Ruotsin valtaneuvosto <strong>Axel Oxenstiernan</strong> johdolla.<br /><br />Johan Banér valitsi sotilasuran. Vuonna 1615 hän osallistui vanhan venäläisen kaupungin, <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Pihkovan_alue">Pihkovan</a> valtaukseen tavalla, joka osoitti hänen olevan poikkeuksellisen rohkea nuori mies. Hän osallistui sekä Venäjän että Puolan vastaisiin sotiin ja saavutti everstin arvon jo 25 vuoden iässä.<br />Vuonna 1630 <strong>Gustaf II Adolf</strong> aloitti sotaretken Saksaan, mukana yhtenä tärkeimmistä miehistään Johan Banér. Ensin hän sai Pommerin herttua Bogislavilta Stettinin. Näin avautui ns. Oderin linja. Elben-linja avattiin Magdeburgin taistelussa. Se toi myös Saksin (Saxon) vaaliruhtinaan protestanttien puolelle. Sen jälkeen Breitenfeldin taistelu 1631 osoittautui protestanttisen sotajoukon menestystarinaksi Kolmikymmenvuotisessa sodassa. Vastassa olivat imperiaalinen komentaja, Saxonista hyökännyt kreivi <strong>Johann Tserclaes von Tilly</strong>, jonka tarkoituksena oli estää Saxonin kuninkaan liittoutuminen ruotsalaisten kanssa osana 30-vuotisen sodan protestanttiliittoutumaa.<br /><br />Banér johti taistelussa oikeanpuoleista rintamaa. Wallenstein totesi taistelun jälkeen, että jos hän olisi kärsinyt yhtä suuren tappion kuin von Tilly, hän olisi tehnyt itsestään lopun. Se ei ole vahva katolinen argumentti, ja lieneekin historiankirjoittajien suosimia taruja. Se tiedetään, että Gustaf II Adolf yritti lahjoa Wallensteinia taisteluun Wieniä vastaan tarjoamalla 12000 miehen päällikkyttä ja Böömin varakuninkaan arvoa. Neuvottelut tyrehtyivät Breitenfeldin taistelun voiton jälkeen. Kun sitten von Tilly kuoli Lechin taistelussa saatuihin haavoihin, keisari palkkasi ylipäälliköksi ruotsalaisia (ja suomalaisia) Wallensteinin, joka ymmärsi pyytää tehtävästä varsin suuren palkinnon.<br /><br />Banér oli mukana myös Augsburgin taistelussa, joka sijaitsee etelä-Saksassa ja oli Schwabenin (suom. Svaabia) pääkaupunki. Nykyisin suurin osa Schwabenista on Baden-Württenbergin alueella. Banér otti osaa myös Donauworthin taisteluun. Ne olivat viellä voittoisia, mutta böömiläisten kanssa kävi jo huonommin. <strong>Albrecht Wenzel Eusebius von Wallenstein</strong> (tsekiksi <strong>Albrecht Václav Eusebius z Valdštejna</strong>, s. 24.9. 1583 – k. 25.2. 1634, alunperin <strong>Albrecht von Waldstein</strong>) oli tarjonnut palveluksiaan Itävallan keisarille Ferninand II:lle 30-vuotisen sodan ns. Tanskan sodan vaiheen ajaksi. Erityistä palkkiota Wallensteinin ei keisarilta vaatinut, ainoastaan oikeuden ryöstää alueet, jotka hän pystyi valloittamaan.<br /><br />Waldsteinin tausta oli böömin protestanteissa, mutta hän vaihtoi jo nuorena katolilaisten leiriin. Rahaa hänelle tuli naimakaupan avulla, Määrin rikkaimpiin kuuluvan lesken kanssa solmittu avioliitto päättyi viiden vuoden jälkeen vaimon kuolemaan. Käteisvaroillaan Wallenstein osti Valkeavuoren taistelun jälkeen runsaasti karkoitettujen protestanttien maatiloja pilkkahintaan. Hänestä tuli Böömin rikkain maaomistaja. Uusi vaimo oli Ferdinand-keisarin suosikkeja ja Wallenstein saavutti suosiota myös antamalla keisarille hövelisti lainoja. Prahaan hän rakensi kuuluisan Wallenstein-palatsin puutarhoineen ja 300 hevosen hevostalleineen. Hän asetti keisarin käyttöön 20000 miehen armeijan, joka oli monikansallinen palkka-armeija kymmenestä eri kasnsakunnasta. Monet päälliköistä olivat protestantteja. Tanska saatiinkin irtautumaan protestanttien yhtyneistä sotajoukoista. Herttuan arvon saanut Wallenstein saatiin kuitenkin syrjäytettyä vuonna 1630 diktatoristen otteidensa vuoksi. Wallensteinin tilalle Saksan katolilaisten sotajoukkojen johtoon asetettiin siis von Tilly ja tämän kuoleman jälkeen Wallenstein siis palasi joukkojen johtoon.<br /><br />Reinin linjalle Thüringenwaldin kautta ja sen sivujokea Mainia Würtzburgin, Frankfurtin ja Mainzin suuntaan etenemään pyrkinyt Gustaf II Adolf oli keisarin uuteen valintaan pettynyt, sillä hän tavoitteli tietä keisarikunnan sydämeen Wieniin Saksan viimeistä pääjokea, Tonavaa pitkin. Ruotsin kuningas ymmärsi, että Wallenstein oli mies, joka saattoi tämän estää.<br /><br />Siksi Gustaf II Adolf kääntyi suojelemaan protestanttista valtakunnanpääklaupunkia Nürnbergiä siltä tuholta, joka oli kohdannut Magdeburgia. Harjoitettiin molempia osapuolia kuluttanutta nälkäsotaa ja tulos oli remissi. Kumpikin osapuoli vetäytyi nälissään aterioimaan ja nuolemaan haavojaan ja parantelemaan tautejaan.<br /><br />Alte Vesten taistelussa Banér haavoittui ja pian, kun Gustaf II Adolf marssi Lützeniin (Saksassa Weißenfelsin alueella Saxony-Anhaltissa), hänet jätettiin vastaamaan läntisen armeijan komennosta. Banér sai vastaansa keisarikunnan kenraalin Aidringerin ja voitti. Vaikka Lützenin taistelu oli myös loistava voitto Wallensteinin johtamista ja jatkuvasti rajusti kasvavista keisarillisista joukoista, kuten <em>Porilaisten marssi</em> meille suomalaisille muistuttaa. Kuninkaan kuolema esti nopeat jatkotoimet: juuri sodan pitkitys kuluttamalla ruotsalaisia oli ollut Wallensteinin tavoitteenakin. Hän itse sai jatkuvasti vahvistuksia, ruotsalaisilla sitä mahdollisuutta ei ollut. Wallensteinia ei ollut lyöty.<br /><br />Ruotsalaisten <strong>kuningatar Kristiina</strong> oli alaikäinen, maata johti kansleri ja jo Gustaf II Adolfin aikainen uskottu <strong>Axel Oxentsjerna</strong>, joka vastasi ulkopolitiikasta. Hän piti huolen siitä, että Etelä-Saksan protestannit muodostivat vuonna 1633 liiton Heilbrunnin konventissa. Se takasi ruotsalaisille johtoaseman ennen saksalaisia tai Ranskan <strong>Richelieuta</strong>. Kun salaiset rauhanneuvottelut espanjalaisten ja ruotsalaisten joukkojen poistamiseksi Saksasta eivät Wallensteinilta onnistuneet, hän keräsi uutenavuotena 1634 upseereiltaan kirjallisen sitoumuksetn siitä, että he olisivat hänelle uskollisia "viimeiseen veripisaraan saakka". Tätä kutsutaan nimellä Plzenin reverssi. Keisari <strong>Ferdinand II</strong> piti tätä salaliiton merkkinä ja erotti päällikkönsä. Vain pelko ikuisesta kadotuksesta esti kivuliaan Wallensteinin itsemurhan hänen omien sanojensa mukaan. Sotajoukkojen johtoon tulivat Ferdinand II:n poika <strong>arkkiherttua Ferdinand</strong> ja Wallensteinin pettänyt <strong>Gallas</strong>.<br /><br />Kahta vuotta myöhemmin Banér oli ylennyt kenttämarsalkaksi, joka johti Böömiin hyökännyttä 16000 miehen armeijaa. Saxonin armeijan kanssa yhdessä hän yritti vallata Vltavan rannalla sijainneen Böömin pääkaupungin Prahan. Saxonin ja Weimarin yhteinen armeija kärsi kuitenkin perusteellisen tappion vuoden 1634 Nördlingenin taistelussa Ferdinandin ja Gallasin joukoille. Protestanttinen Etelä-Saksa oli vaarassa luhistua. Saksin <strong>Juhana Yrjö</strong> teki erikoisrauhan keisarin kanssa Prahassa 1635, ja näin Ruotsi jäi yksin. Mutta sota jatkui ja laajeni yleiseurooppalaiseksi sodaksi.<br /><br />Prahassa solmittu rauha saattoi ruotsalaiset hieman arkaluonteiseen asemaan, mutta sen jälkeen kun Banérin, <strong>Carl Gustaf Wrangelin</strong> ja teknillisesti taitavan, jo 15-vuotiaana sotilasuransa aloittaneen kreivi <strong>Lennart Torstensonin</strong> (17.8.1603-7.4. 1651) johtamana ruotsalaiset saavuttivat merkittäviä voittoja Kyritzissä ja Wittstockissa (24.9.1636). Vastassa olivat tuolloin Pyhän Rooman Keisarikunta (sijaitsi silloin Wienissä) ja muusta liittoumasta poiketen protestanttinen Saxon. Banér juuttui armeijoineen kauas Elben rannoille <a href="http://encyclopedia.thefreedictionary.com/Torgau">Torgauhun</a>, mutta vetäytyi sieltä Oderin taakse Pomeraniaan.<br /><br />Vuonna 1639 Banér oli kuitenkin jo matkalla pohjois-Saksaan, löi Saxonin joukot Chemnitzissä ja valloitti Böömin. Talven vuonna 1640-41 Banér vietti lännessä, ja järjesti coup-de-mainin Danubessa. Hän yllätti tuohon aikaan harvinaisessa talvisessa taistelussa maapäiviään istuvan Regensburgin yhteistyössä <strong>kreivi de Guébriantin</strong> johtamien ranskalaisten kanssa, mutta luontoetu osoittautui haitaksi: kaupunkia ei saatu vallatuksi, kun joen jää petti joukkojen alta. Ranskalaiset oli ajanut mukaan se pelko, että Ruotsi ja Alankomaat tekisivät sopimuksen Ferninadin kanssa, jolloin Habsburgien ylivalta Euroopassa olisi selviö. Ranska aloitti offensiivit Lothringenin ja Elsassin, johdossaan Ruotsin joukoista heille siirtynyt Weimarin herttua Bernhard. Hänen kuoltuaan taistelut jatkuivat <strong>Turennen</strong> ja <strong>Condén</strong> johdolla läntisessä Saksassa ja Espanjan hallitsemilla alueilla Alankomaissa. Ranskalaisia taisteli samaan aikaan myös Italiassa.<br /><br />Banér vetäytyi Halberstadtiin ja kuoli siellä 10.5. 1641, hänen tilalleen ylipäälliköksi tuli Lennart Torstensson. Banér oli pidetty johtaja ja hänet arvostettiin korkealle sekä Ruotsissa että vihollisten joukoissa. Jälkimmäisten lahjontayrityksiin Ruotsin parhaana kenraalina pidetty Banér, joka sai kreivin arvon palveluksistaan, ei koskaan taipunut.<br /><br />Palaan Torstenssoniin ja Prahaan sekä sen miehitykseen vielä tulevassa kirjoituksessa, mutta en tiedä milloin.<br /><br />- <a href="http://sedis.blogspot.com"><span style="font-family:arial;font-size:85%;">Sedis</span></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-113188953878083043?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1130699753673661592005-10-30T21:08:00.000+02:002005-10-30T21:21:30.050+02:00Historian opetusaineistoja alkaa tulla nettiinkin. <a href="http://kaljaasi.it.helsinki.fi/lokari/hist-jatkokoulutus/kurssi.htm">Historianfilosofian kurssi</a> on monen tekijän yhteistyötä, alan ja teemansa kärkinimiä kaiketinkin ainakin Helsingin perspektiivistä katsellen. Ranskalaisin viivoin esitettynä ne eivät tietenkään riitä, niiden rinnalle tarvittaisiin ne oikeat luennot - tai sitten joukko kirjoja, joita luennoitsijat ovat kauniisti merkinneet muistiinpanoihinsa yleensä luennon aluksi. Tällä voi hyvin päivittää näkemyksensä.<br /><br />Kurssin luentoja pitivät viime keväänä <strong>Juha Sihvola</strong>: Antiikki, <strong>Antti Ruotsala</strong>: Keskiaika<strong>, Pauliina Pekkarinen:</strong> Renessanssi, <strong>Heikki Mikkeli</strong>: Valistus & edistys, <strong>Tapani Hietaniemi</strong>: Hegel &amp; Marx, <strong>Sakari Ollitervo</strong>: Hermeneutiikka, <strong>Markku Peltonen</strong>: Selittäminen &amp; ymmärtäminen, <strong>Markku Kekäläinen</strong>: Foucault, <strong>Pauli Kettunen</strong>: Gesellschaftsgeschichte, <strong>Kari Saastamoinen</strong>: Historiallinen representaatio (Ankersmith), <strong>Matti Peltonen</strong>: Lingvistinen käänne.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-113069975367366159?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1129627553112197902005-10-18T12:20:00.000+03:002005-10-18T12:35:27.453+03:00Blogi-Sanomien <a href="http://sanomat.vuodatus.net/blog/31022">Kyykky-Armas</a> teki viimeisimpään postaukseensa huumoripitoisen katsauksen suomalaisiin historiablogeihin. Kyykyssäkin Armaan linkit olivat kuitenkin osuneet kohdalleen.<br />Vain allekirjoittanutta ei joukossa mainittu.<br /><br />Taidanpa muuttaa nimeni <strong>Sven Tuuvaksi</strong>.<br /><br />"Sven Dufva var en dum major,<br />den dummaste man fann.<br />Men noga med att blanka skor<br />var han en hedersman.<br />Hans enda ord var 'diciplin!',<br />på mässen söp han som ett svin.<br />Han blev befordrad, han."<br /><br />Oikea <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Ludvig_Runeberg">J. L. Runebergin</a> <a href="http://www.gutenberg.org/files/12757/12757-8.txt">Sven Tuuva</a> -runo alkaa tietysti näin:<br /><br />"Sven Tuuvan isä kersantti ol' ollut aikoinaan,<br />jo kuului Kustaan sodassa hän polveen harmajaan;<br />maatilkustansa niukan sai nyt leipäpalasen,<br />last' ympärillä yhdeksän, ja nuorin niistä Sven.<br /><br />Älyä kuinka liiennyt lie äijält' itseltään<br />jaella lapsijoukolleen, ei tiedä yksikään;<br />mut liian paljon antanut lie vanhemmille kai,<br />kun poika viimesyntynyt vain rippehiä sai.<br /><br />Sven Tuuva varttui kuitenkin, mies tuli harteva,<br />kuin orja raatoi pellolla ja kaatoi kaskea,<br />ol' iloisempi, nöyrempi kuin moni viisaskaan<br />ja teki, mitä teetettiin, päin mäntyyn kaikki vaan.<br /><br />»Mi, Herran nimeen; poikani, sun perii hiljankaan?»<br />näin ukko Tuuva useinkin jo hoki huolissaan.<br />Kun laulu tuo ei loppunut, Sven maltin menettää<br />ja itse käypi miettimään, min kesti miehen pää."<br /><br />Jos ja kun Sven Tuuvan ja Vänrikki Stoolin tarinat kiinnostavat, kannattaa tsekata hienosti suunniteltu <a href="http://city.porvoo.fi/runeberg/draama2/tarina.htm">Sven Tuuva</a> -oppimisleikki, joka on osa Porvoon koulujen <a href="http://city.porvoo.fi/runeberg/etusivu.htm">Runeberg</a> -sivustoja.<br /><br />Tavoitteena on draaman ja osallistumisen avulla tehdä kirjallisuutemme klassikkoa tunnetuksi nuorten ja lasten parissa. Sopii se kyllä aikuisillekin.<br /><br />Vastaava sivusto on tehty myös <a href="http://city.porvoo.fi/runeberg/draama3/tarina.htm">Saarijärven Paavo</a> -runosta ja kirjailijan elämäkerrasta.<br /><br />Vänrikki Stoolin tarinat on myös <a href="http://www.marrasworkshop.com/vanrikkistooliisalmensanomat2.jpg">sävelletty</a> ja onpa siitä tehty <strong>P. A. Mannisen</strong> ja sarjakuvataiteilija <strong>Petri Hiltusen</strong> käsityönä Vänrikki Stool -sarjakuva <em>Edestä maan ja kuninkaan</em> (Egmont, 2004), joka on ilmestynyt - onko yllätys? - <em>Korkeajännitys</em>-sarjassa.<br /><br /><span style="font-family:arial;font-size:85%;">- </span><a href="http://sedis.blogspot.com"><span style="font-family:arial;font-size:85%;">Sedis</span></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-112962755311219790?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1129484853215267492005-10-16T20:43:00.000+03:002005-10-16T20:47:33.226+03:00Sunnuntain linkkivinkki historiasta kiinnostuneille on tietysti sukellus <a href="http://www.hok-elanto.fi/historiikki/index.html">HOK-Elannon</a> 100-vuotishistoriaan.<br /><br />Tarjolla ovat seuraavat jaksot sanoin, kuvin ja äänin:<br />1900–10: Osuustoimintaliike syntyy Suomessa<br />1910–20: Aateristiriidat johtavat HOK:n syntyyn<br />1920–30: Osuuskauppojen markkina-asemat vahvistuvat<br />1930–40: HOK löytää vahvan johtajan<br />1940–50: Osuusliikkeet kärsivät rehellisyydestään<br />1950–60: Suomi toipuu sodasta<br />1960–70: HOK ja Elanto laajentavat toimenkuviaan<br />1970–80: HOK nousee Helsingin hotelliykköseksi<br />1980–85: Osuuskaupat muuttavat bisneslinjauksiaan<br />1985–90: HOK:n ja Elannon sulautuminen on lähellä<br />1990–95: Lama riepottelee liike-elämää<br />1995–2000: Elanto etsii aktiivisesti yhteistyökumppania<br />2000–2005: HOK ja Elanto sulautuvat<br /><br /><span style="font-family:arial;font-size:85%;">- </span><a href="http://sedis.blogspot.com"><span style="font-family:arial;font-size:85%;">Sedis</span></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-112948485321526749?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1129187072236988662005-10-13T09:31:00.000+03:002005-10-13T10:10:32.386+03:00<a href="http://www.aamulehti.fi">Aamulehti</a> uutisoi mielenkiintoisesta työsuojelutapauksesta. Vuonna 1686 rakennetun Tornion kirkon alta löytyi korjaustöissä sata ruumisarkkua, jotka on laskettu sinne 1700-1800-lukujen aikana. Työntekijöitä huolestutti, voisiko vainajista tarttua tauteja.<br /><br />Työsuojelupiiri puuttui asiaan, ja selvitysten myötä huoli osoittautui turhaksi. Mahdolliset pöpöt ovat kuolleet jo aikaa sitten. Sitä paitsi arkkuja ei ole mitään tarvetta mennä liikuttelemaan saati aukomaan edes remontin yhteydessä.<br /><br />On toki hyvin todennäköistä, että ainakin osa Tornion kirkon vainajista menehtyi johonkin tarttuvaan tautiin. 1700-1800-luvut olivat nimittäin korkean tautikuolleisuuden aikaa. Esimerkiksi Pohjoismaiden viimeinen ruttoepidemia ajoittui 1700-luvun alkupuolelle, suuren Pohjan sodan aikaan. Se tuli tiettävästi sotapakolaisten mukana Tallinnasta Helsinkiin ja tappoi rannikkokaupungeissa jopa puolet asukkaista. Vuosisadan lopulla yleistyivät puolestaan punatauti ja täiden levittämä pilkkukuume. Erityisesti vuonna 1790 tautien tuhoisuutta lisäsi kehnosta sadosta johtuva aliravitsemus. Väkeä liikkui paljon kerjuulla, mikä edisti kulkutautien leviämistä entisestään. <br /><br />Myös Suomen sodan aikana 1808-1809 kulkutaudit juhlivat varsinkin Länsi-Suomessa ja Ahvenanmaalla, alueilla, jossa armeijat liikkuivat paljon. Vuosisadan alkupuolella Suomeen rantautui Venäjältä kolera. Yhdessä punataudin ja lavantaudin kanssa se teki pahaa jälkeä etenkin kaupungeissa, joissa se levisi tehokkaasti talousvesien ja elintarvikkeiden mukana. Samalla vuosisadalla koettiin myös useita katoja, jotka saivat ihmiset massoittain liikkeelle leivän perässä. Tautikuolleisuus huipentui vuosina 1867-1868, jolloin Suomen väestöstä menehtyi peräti kahdeksasosa. <br /><font size=1>(Lähteenä on käytetty <b>Jukka Kokkosen</b> artikkelia <i>"Kuolema kulkee kintereillä. Kulkutaudit ja Suomi keskiajalta 1860-luvulle"</i>. Julkaisussa Decursus morbi - taudin kulku, näkökulmia terveyteen ja sairauteen keskiajalta nykypäivään. Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen vuosikirja 10. Joensuun yliopistopaino 2003.)<br /><br />- <a href="http://pagistaan.blogspot.com">Pagisija</a></font size><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-112918707223698866?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1129136466275438062005-10-12T19:31:00.000+03:002005-10-12T23:06:36.910+03:00Etelä-Afrikka taisi olla aikoinaan ensimmäinen valtio, joka ratkoi historiatermein ilmaistuna menneisyydenhallintaongelmiaan perustamalla totuuskomission. Näihin asioihin viittasi taannoin myös professori <strong>Sirkka Ahonen</strong>, jonka <a href="http://pro.tsv.fi/haik/">HAik-artikkelia</a> <a href="http://sedis.blogspot.com/2004/07/arkipivn-aherrusta.html">Historian tuomioista</a> aikoinaan laajalti referoin.<br /><br />Suomessa ei totuuskomissiota ole ollut, vaikka <a href="http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/30.huhtikuu/KAPI1798.HTM">Sotasurmaprojektia</a> sellaiseksi aina joskus nimitettiinkin. Joitakin huonosti perusteltuja poliittisia aloitteita suomalaisiksi totuuskomissioiksi on aina silloin tällöin tehty, mutta ne eivät ole millään tavoin olleet verrattavissa maailmalla toimiviin totuuskomissioihin. Siksipä nämä poliittiset aloitteet - Vihreiden presidenttiehdokas <strong>Heidi Hautala</strong> ehdotti tutkittavaksi suomettumista - on nähtävä enemmänkin poliittiseksi retoriikaksi.<br /><br />Totuuskomissio on elin, joka tutkii ja raportoi ihmisoikeusväärinkäytöksistä joko jonakin tiettynä aikana tietyssä maassa tai tietyn konfliktin yhteydessä. Totuuskomissiot sallivat uhrien, heidän sukulaistensa ja tutkittavien tekojen suorittajien antaa todistuksia ihmisoikeusväärinkäytöksistä tarjoamalla heille virallisen forumin. Useimmissa tapauksissa totuuskomissioilta vaaditaan myös suosituksia, joiden avulla estetään sellaisten väärinkäytöksien tapahtuminen tulevaisuudessa. Ne luodaan, vartustetaan auktoriteetilla ja rahoitetaan sekä hallitusten tai kansainvälisten organisaatioiden avulla, yhdessä tai erikseen.<br /><br /><a href="http://www.usip.org/library/truth.html">Yhdysvaltain Rauhankomitea</a> pitää yllä <a href="http://www.usip.org/library/truth.html#tc">totuuskomissioiden digitaalista arkistoa</a>. Sieltä löytyvät linkit 24 totuuskomissioon maailmalla: Argentinaan, Boliviaan, Tsadiin, Chileen, Itä-Timoriin, Ecuadorin, El Salvadoriin, Saksaan, Ghanaan, Guatemalaan, Haitiin, Nepaliin, Nigeriaan, Panamaan Peruun, Filippiineille, Serbia ja Montenegroon (entinen Jugoslavia), Sierra Leoneen, Etelä-Afrikkaan, Etelä-Koreaan, Sri Lankaan, Ugandaan, Uruguayhin ja Zimbabween.<br /><br />Vastaavia epävirallisia organisaatioita on kehitelty muuallekin, esimerkiksi <a href="http://www.geocities.com/~virtualtruth/">Virtual Truth Commission</a> Yhdysvaltoissa. <a href="http://www.truthcommission.org/">Truthcommission.org</a> on järjestö, joka pyrkii antamaan ohjeita niille, jotka haluavat totuuskomission perustaa.<br /><br />Suomessakin toimii <a href="http://www.totuuskomissio.com/yhdistys.htm">Totuuskomissioyhdistys</a>. Sen "tarkoituksena on toimia perus- ja ihmisoikeuksien noudattamisen puolestapuhujana Suomessa sekä kansainvälisten ihmisoikeuksien suomalaisena yhdistyksenä".<br /><br />Maailmalla tunnetuin suomalainen aloite on varmaankin presidentti <strong>Martti Ahtisaaren</strong> esitys rasismin vastaisen maailmankonferenssin valmistelukokouksessa. Hän ehdotti pohjoisen ja etelän välisen forumin perustamista. Tämä forumi toimisi eräänlaisena totuus- ja sovintokomissiona, tavoitteenaan parantaa pohjoisen ja etelän välisiä suhteita.<br /><br />Edistämällä pohjoisen ja etelän yhteisten intressien löytämistä Ahtisaaren ehdottama globaali totuuskomissio voisi auttaa globaalia poliittista päätöksentekoa ja tulevaisuuden kansainvälisen järjestyksen luomista. <strong>Tuomas Forsbergin</strong> ja <strong>Teivo Teivaisen</strong> toteuttamassa <a href="http://www.cmi.fi/files/Truth_Commission.pdf">projektissa</a> tutkittiin mekanismeja, joilla voidaan parantaa dialogia ja löytää vaihtoehtoja globaalien ongelmien ratkaisemiseksi kehittämällä erilaisia malleja globaaliksi totuus- ja sovintokomissioksi.<br /><br /><span style="font-family:arial;font-size:85%;">- Sedis</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-112913646627543806?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1128847399210127412005-10-09T11:39:00.000+03:002005-10-09T11:43:19.213+03:00Laitoin uuteen <a href="http://zedis.blogspot.com">Sedis Links</a> -blogiini tänään päivitetyn linkkilistan historia-alaan liittyviin lehtiin. Käykääpä kurkkaamassa ja antakaa vinkkejä uusista lehdistä kommentteihin siellä tai täällä.<br /><br /><a href="http://sedis.blogspot.com"><span style="font-family:arial;font-size:85%;">- Sedis</span></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-112884739921012741?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1128753888054858252005-10-08T09:32:00.000+03:002005-10-08T16:11:32.140+03:00Kuinka menneisyydestä voi saada tietoa? Keith Jenkins on esitellyt postmodernin kannan tähän historian epistemologiseen kysymykseen. Epistemologia viittaa filosofisiin tietoteorioihin ja tarkoittaa tässä historiankirjoitukseen liittyvässä yhteydessä sitä, miten voimme saada tietoa historiasta: siinä mielessä historiankin peruskysymykset ovat osa filosofialle tuttuja kysymyksenasetteluja.<br /><br />Helposti ymmärtää kuinka vaikeaa on tietää, että jotakin on olemassa. Ja vielä vaikeampaa on tietää jotakin siitä, mikä on ollut olemassa tai tapahtunut menneisyydessä. Jenkinsin mielestä juuri siksi historiallinen tieto on aina hypoteettista, se on historioitsijoiden luomaa. Koska historioitsijat tekevät historian, on kiinnitettävä huomiota myös niihin moniin ennakko-oletuksiin ja paineisiin, jotka eivät olleet olemassa menneisyydessä, mutta jotka kohdistuvat työtään nykypäivässä tekevään historioitsijaan.<br /><br /><strong>Keith Jenkinsin</strong> mukaan historian epistemologia on haurasta. Siihen on hänen mukaansa neljä syytä.<br /><br />1) Historioitsija ei voi peittää, sisällyttää ja uudelleenpeittää menneiden tapahtumien totaliteettia, koska niiden "sisältö" on käytännöllisesti katsoen rajatonta.<br /><br />2) Toiseksi, mikään esitys ei voi uudelleen peittää menneisyyttä sellaisena kuin se oli, koska meille mennyt ei ole mitään muuta kuin esitys tapahtumista, tilanteista jne.<br /><br />Me arvioimme historioitsijoiden "tarkkuutta" suhteessa toisten historioitsijoiden tulkinnallisiin esityksiin. Siten todellista esitystä, siinä mielessä oikeaa historiaa siellä pohjalla ei ole: emme siis voi tarkistaa esityksiämme sen suhteen, ja perustavia oikeita tekstejä, joihin muut tulkinnat voisivat nojata, ei ole.<br /><br />Niinpä postmoderneille teoreetikoille, kuten Jenkinsille, historiankirjoitus on kuin sipuli, erilaisia esityksiä (representaatioita) alusta loppuun: todellista ydintä ei niillä ole.<br /><br />Tästä asiasta esimerkiksi marxilaismieliset historioitsijat ovat jyrkästi eri mieltä: he sitoutuvat todellisuuteen, joka on olemassa, sillä se on reaalisesti ollut olemassa menneisyydessä. Tämä todellisuuden olemassaoleminen on vahvempi lähtökohta kuin ne ongelmat, jotka koskevat sitä tietoa, jolla todella olleesta on saatavissa tai rakennettavissa. Toisin sanoen marxilaisten lähtökohtana on jokin reaalisesti ollut tapahtuma, ilmiö, prosessi, rakenne jne...<br /><br />3) Kolmanneksi historia pysyy välttämättä henkilökohtaisena konstruktiona, jossa historioitsija esittelee näkökulmansa kertojana. Tämä asetelma säilyy olipa teksti kuinka laajalti hyväksytty, todistettu tai tarkastettavissa hyvänsä.<br /><br />Kyse ei ole sinällään epäilyttävästä suorasta muistelmasta, vaan historioitsija näkee aina asiat toisten kautta: historioitsija ei lopulta voi olla muuta kuin tulkitsija, joka seisoo menneisyyden tapahtumien ja meidän lukutapamme välissä.<br /><br />Lisäksi menneisyys josta me "tiedämme", sattuu riippumaan meidän näkemyksistämme, meidän omasta nykyisyydestämme. Olemme itse menneisyyden tuotteita samalla tavalla kuin tunnettu menneisyys - historia - on meidän työstämämme, meidän artefaktimme.<br /><br />Nämä kolme käsitystä perustuvat sille, että historia on vähemmän kuin menneisyys, sille että historioitsijat voivat tuottaa vain fragmentteja.<br /><br />Mutta historiankirjoittajalla on myös etua ajallisesta myöhäisyydestään.<br /><br />4) Neljäs Jenkinsin kirjaama pointti nimittäin painottaa, että jälkikäteen me voimme tietää menneisyydestä enemmän kuin ne, jotka elivät siinä.<br /><br />Nykytietämyksellä ja moderneilla, nykyisin käytössä olevilla ja ymmärrettävillä termeillä luodaan kokoon menneisyyttä palasista, jotka eivät ole olleet kasassa koskaan aikaisemmin.<br /><br />Ihmiset ja yhteiskuntamuodostumat voidaan tavoittaa prosesseissa, jotka voidaan nähdä vain jälkikäteen. Myös menneisyyden dokumentit ja jäljet voidaan tavoittaa niiden kontekstissaan ja nähdä mitä merkitystä niillä oli tekijöilleen. Tämä on mahdollista toteuttaa niin, että historiankirjoittaja näkee enemmän ja pidemmälle kuin historian tekijät itse menneisyydessä näkivät tai edes saattoivat nähdä.<br /><br />Nämä neljä näkökulmaa yhdistävät niitä historioitsijoiden tapoja, joilla he yrittävät ja saavat selville niin paljon kuin he voivat. Ei ole olemassa mitään määrättyä tietä, jonka avulla itsestään selvästi voitaisiin sanoa historioitsijoiden toimintatapojen olevan oikeita: historioitsijoiden metodit, menetelmät, joiden avulla tietoa hankitaan, ovat joka osaltaan yhtä hauraita kuin heidän käytössään olevat epistemologiatkin.<br /><br /><a href="http://sedis.blogspot.com"><span style="font-family:arial;font-size:85%;">Sedis</span></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-112875388805485825?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1128528740123253932005-10-05T18:51:00.000+03:002005-10-05T19:23:26.520+03:00- Historiassa on kaksi suuntautumisvaihtoehtoa: opettaja ja työtön.<br /><br />Lohkaisu naurattaa ensimmäistä kertaa kuultuna. Kenties vielä toisenkin kerran. Sitten naurahdus alkaa käydä yhä väkinäisemmäksi. Ainakin, jos itse on sattunut valitsemaan jälkimmäisen vaihtoehdon, eli opiskellut hienosti sanottuna historian asiantuntijaksi. Etenkin, jos on kysyttäessä myönnettävä, että "ei, edes puolivakituisia töitä ei ole löytynyt, ei tutkijakoulupaikkaakaan, juu, nykyinen rahoitus loppuu kuukauden kuluttua".<br /><br />Valmistuin kolme vuotta sitten Joensuun yliopistosta siirtyen saman tien jatko-opiskelijaksi – ratkaisu, jonka järkevyyttä olen sittemmin usein miettinyt. Se tuntui silloin hyvältä, koska mitään muutakaan ei ollut näköpiirissä, ja elämän suunta oli muutenkin hakusessa. Olipahan edes jotakin, jolla määrittää itsensä ja tekemisensä. Toki mukana oli aito halu tutkia historiaa; jo gradunteko oli alkutahmeuden jälkeen osoittautunut yllättävän antoisaksi puuhaksi (akateemiset tittelit itsessään tuntuivat ja tuntuvat yhä sivuseikalta).<br /><br />Toistaiseksi olen ollut sikäli onnekas, että tutkimusrahoitusta on tipahdellut kitsaista hanoista jotakuinkin säännöllisesti. Vähän kerrallaan, mutta kuitenkin. Opiskeluajoista saakka olen tehnyt myös pätkätöitä ja keikkoja toimittajana. Se tietysti hidastaa opintoja, mutta toisaalta antaa korvaamatonta työkokemusta ja venyttää apurahat riittämään pidemmälle.<br /><br />Miten monet kerrat olenkaan lähettänyt kiitollisen ajatuksen professorille, joka korkeakouluharjoittelupaikkaa etsiessäni kehotti hakeutumaan johonkin paikallislehteen!<br /><br />Tilanteeni on kuulemma tyypillinen varsinkin humanistisilla ja muilla heikonlaisesti työllistävillä aloilla. Moni asiantuntijaksi valmistunut hakeutuu jatko-opiskelijaksi, jos heti valmistumisen jälkeen ei löydy töitä. Osa lannistuu motivaation, rahoituksen tai molempien puutteeseen, kouluttautuu ehkä uudelleen ja siirtyy muihin töihin. Osa tekee sekatyöläisenä yhtä sun toista: pätkätöitä, sijaisuuksia, historiikkeja, artikkeleita. Jollakin tärppää, ja kohdalle osuu vakituisempi työpaikka.<br /><br />Mutta tohtoreitakin valmistuu enemmän kuin koskaan, vaikkei edes jatkotutkinto takaa tulevaisuudessa töitä.<br />- Päinvastoin, varoitteli työvoimaneuvoja taannoin. - Lisensiaattina tai tohtorina saatat olla entistä ylikoulutetumpi moniin paikkoihin.<br />Yliopistotöiden varaankaan ei kannata laskea. Työnohjaajani kärjisti, että yhtä avointa virkaa hakee nyt neljä kertaa enemmän tohtoreita kuin ennen.<br /><br />Suo siellä, vetelä täällä? Ei välttämättä. Mutta jo opiskeluvaiheessa on hyvä miettiä realistisesti, mitä tulevaisuudeltaan haluaa, samoin kuin varautua käyttämään mielikuvitustaan leipänsä tienaamisessa. Kuten ohjaajani sanoi, tutkijantyö on taiteenteon kaltaista kutsumustyötä. Työllistymistään ja toimeentuloaan ei kannata rakentaa pelkästään tutkimusrahoituksen varaan. Apurahoja tai tutkijakoulupaikkoja on tarjolla vähän, ja toiveikkaiden hakijoiden määrä kasvaa jatkuvasti.<br /><br />Historian asiantuntijaksi mielivän onkin viisasta tehdä hyvissä ajoin varasuunnitelma tai useampi ja valita jo sivuaineensa niiden mukaan. Esimerkiksi Tampereella moni opiskelee pääaineensa ohella informatiikkaa tai museologiaa, jotka antavat käytännön eväitä työelämään. Myös työttömyysturva-asiat kannattaa selvittää jo ennen valmistumista (tässä puhuu kantapään kautta hankittu kokemus).<br /><br />Ei siis liene syytä vajota synkkyyteen, vaikka opettajan ammatti ei historiasta kiinnostunutta kiehtoisikaan. Tilastojen valossa humanistitkin löytävät kyllä paikkansa. Jos eivät heti, niin myöhemmin. <br /><br />Tampereen yliopiston uraneuvonnan <a href="http://www.kitkatta.net/java/employersearch_free_3?ind=0">Kitkatta</a>-sivustolle on listattu aloja, joille historiasta valmistuneet ovat työllistyneet:<br /><br /><b>eu-koordinaattori<br />historianopettaja<br />informaatikko<br />kirjastonhoitaja<br />koordinaattori<br />kurssisihteeri<br />lehtori<br />museoamanuenssi<br />opettaja<br />opinto-ohjaaja<br />rehtori<br />tietopalvelusihteeri<br />toimittaja<br />tutkija<br />uutispäällikkö<br />yhteiskuntaopin opettaja</b><br /><br />Yliopistokohtaista tietoa työelämään sijoittumisesta:<br /><a href="http://www.helsinki.fi/rekry/opiskelijat/tyoelamaan_sjoittuminen.htm">Helsingin yliopisto</a><br /><a href="http://www.joensuu.fi/urapalvelut/valmistuneet.html">Joensuun yliopisto</a><br /><a href="http://www.jyu.fi/rekrytointi/sijseur.htm">Jyväskylän yliopisto</a><br /><a href="http://www.uta.fi/rekrytointi/sijoittuminen.html">Tampereen yliopisto</a><br /><a href="http://rekrytointi.utu.fi/laitokset/sijoittuminen.html">Turun yliopisto</a><br /><br /><font size=1>-<a href="http://pagistaan.blogspot.com">Pagisija</a></font size><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-112852874012325393?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1128489546206058182005-10-05T07:32:00.000+03:002005-10-08T16:13:34.333+03:00Kukapa meistä ei rakastaisi vuosilukuja. Ne eivät ole tärkeitä, sanovat kaikki ne, jotka eivät niitä muista.<br /><br />Mutta mitä teemme, jos tenttiin vastaa opiskelija, joka erehtyy Suomen poliittisen historian peruskysymyksiä kysyttäessä vastauksensa ajoituksessa sata vuotta. Ihan tuosta vain.<br /><br />Vuosiluvut eivät siis ole tärkeitä, mutta ihan kaikkea ei voi jättää opettelematta tai unohtaa. Varsinkin unohtaminen on ongelmallista. Historioitsijan tehtävänä on nimittäin muistaa se, minkä muut unohtavat.<br /><br />Muistamisen helpottamiseksi on nettiin sisältötuotettu järjestettyä materiaalia, joka saattelee historian vuosiluvut ja muut muistamista vaativat asiat jokapäiväiseen arkipäiväämme. [Olihan tarpeeksi vaikeasti sanottu?]<br /><br />On <a href="http://bmi.com/library/brochures/historybook/index.asp">tasavuosijuhlia</a>, on <a href="http://www.usmemorialday.org/backgrnd.html">muistopäiviä</a>. Tasavuosijuhla-linkin kohteena on muuten Yhdysvaltain muusikkojen tekijänoikeusjärjestö BMI, joka täytti jokin aika sitten 50 vuotta. Sen kunniaksi linkatun sivun oikeasta reunasta löytyy erittäin hieno nettikirja "kevyen musiikin" historiasta.<br /><br />Historian kohtaamista arkipäivässä sanotaan <strong>jokapäiväiseksi historiaksi</strong>. Sillä on sekä julkisia että yksityisiä muotoja.<br /><br />Helposti mieleen tulevia jokapäiväisen historian julkisia muotoja ovat muistomerkit, rakennettu ympäristö (aika)kerroksineen ja symboleineen (siis niiden symboliikat), juhlapäivät, merkkivuodet, jopa "historiikit" - mikä on muuten aivan turhanpäiväinen sana tässä maailmassa, ajattelen aina "historiikkistä" sen yhteydessä. Jos historiaa kirjoitetaan, tehdään se kunnolla.<br /><br />Eikä tässä kaikki. Historiaa kohtaamme arkipäivässä myös museoissa, näyttelyissä ja arkistoissa. Ne kaikki käyttävät varsin usein lähteenään akateemista historiantutkimusta, jota ne popularisoivat. Akateemisesta näkökulmasta näiden historian esittämisen tapojen ongelmina on ollut niiden vahva painottuminen elämyksiin. Museot ja näyttelyt korvaavat "raskaaksi koettua" informaatiota "kevyillä" elämyksillä. Selittävä informaatio häviää museoista. Nuorison suosima historia-aiheinen larppaus on ehkä pisimmälle viety elämyksellinen muoto historian jokapäiväisistä muodoista.<br /><br />Ja tietysti me luemme historiallisia romaaneja, ja näemme jatkuvasti historiallisia näytelmiä ja elokuvia ja pelaamme historiaan sijoitettuja tietokonepelejä: niidenkin vaikutus käsityksiin menneestä on usein syvempi ja laajempi kuin akateemisilla tutkimuksilla. Tutkimusten mukaan teini-ikääisten koululaisten käsitys toisesta maailmansodasta perustuu ennen muuta <em>Tuntematon sotilas</em> -elokuvaan. Siihen varhaisempaan, Edvin Laineen versioon.<br /><br />Historiaa käytetään varsin usein poliittisten ja taloudellisten ratkaisujen ja kannanottojen perusteluissa: puhutaan Paasikiven ja Kekkosen ulkopolitiikasta tai Euroopan integraatiosta.<br /><br />Aina silloin tällöin esiin putkahtaa "historiakeskustelu". Juuri nyt keskustelu käy <strong>Mauno Koiviston</strong> ajasta - pääpuhujina professori ja poliitikko. Poliittikkojen osallistuminen historiakeskusteluihin tekee varovaiseksi: onko kyse historiapolitiikasta? Siis siitä, miten historiaa käytetään nykypäivässä poliittisiin tarkoituksiin.<br /><br />Historiakeskusteluja käydään toki muistakin asioista: kansallisista traumoista ja silloin, kun vaaditaan historiallista tilintekoa. Suomessa sisällissotakysymykset ovat olleet tällaista historiallisen trauman purkamista, aina silloin tällöin on vaadittu tilintekoa vaikkapa stalinistien toimista. Suomeenkin on ehdotettu totuuskomissioita - tosin ehdottajat ovat olleet poliitikkoja, joten tuo historiapolitiikan mahdollisuus nousee taas esiin.<br /><br />Mitä tapoja kohdata historia jokapäiväisenä ilmiönä on sitten yksityisellä sfäärillä? Silloin on usein kyse ihmisten omien kokemuksien tulkinnasta. Ovatko omat kokemukset samansuuntaisia kuin mikä kirjoitettu historia on? Vai onko ihmiselle eri tarina kerrottavana?<br /><br />Tämänkaltainen kokemuksien historia ei kuole mahdolliseen ristiriitaan - sitä on joskus nimitetty historianhallintaongelmaksi - vaan usein nämä säilyvät erilaisissa yhteisöissä muistitietona ja perinteenä.<br /><br />Toki niitä laitetaan yhteisöjen ulkopuolelle saatavaksi: muistelmat, kyläkirjat ja historialliset romaanit esimerkkeinä. Parhaimmillaan ne voivat haastaa akateemisen historiankirjoituksen: niinhän <strong>Väinö Linnan</strong> <em>Pohjantähti</em>-trilogia teki.<br /><br />Eikä ole syytä unohtaa median vaikutusta: se tiedustelee ja käyttää aineistonaan ihmisten kokemuksia, joskus myös historiallisesta perspektiivistä.<br /><br />Tämä historian jokapäiväisen kohtaaminen voidaan nähdä tärkeänä tekijänä myös historiantutkimuksessa. Kyse on silloin siitä, että historiantutkimus saa merkityksensä suhteessa jo olemassa olevaan historialliseen tietoon ja sen käyttöön. Historiantutkimuksen relevanssi tässä päivässä riippuu siitä. Historiantutkimus voi saada kritiikkiä historian esityksistä, mikä on tärkeää, mutta sen avulla voi myös kritisoida arkipäivässä kohdattuja historian esittämistapoja. Historiantutkimus voi muuttaa niitä käsityksiä, joita arkipäivässä kohdataan, mutta suhde toimii toisinkin päin.<br /><br />Miksi minusta tuntuu, etteivät aiheet tältä blogilta ihan heti lopu...<br /><br /><span style="font-family:arial;font-size:85%;"><a href="http://sedis.blogspot.com">- Sedis</a></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-112848954620605818?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1128449893708871432005-10-04T20:53:00.000+03:002005-10-08T16:16:07.556+03:00Mikko Piippo vinkkasi akateemisen bloggauksen kuvioihin taannoisessa kommentissaan. Nostettakoon ne <a href="http://chronicle.com/jobs/2005/07/2005070801c.htm">tänne</a> pääsivun <a href="http://chronicle.com/jobs/2005/09/2005090201c.htm">juttuun</a> asti. Kirjoittaja on Ivan Tribble - ei siis Iivana Julma. Ivanin aiheena on blogien vaikutus työnsaamiseen. Monet akateemiset työnhakijat Yhdysvalloissa esittävät bloginsa <a href="http://webapp.utexas.edu/blogs/archives/bleiter/000671.html#000671">meriittinä</a> jo <a href="http://webapp.utexas.edu/blogs/archives/bleiter/000663.html#000663">työtä hakiessaan</a>, kuten Brian Leiter linkeissä kertoo, ja ne jotka eivät bloggaajauraansa paljasta, googlataan esiin <a href="http://crookedtimber.org/2004/01/12/could-blogging-damage-your-career">työpaikoilla</a>.<br /><br />Samaa teemaa lähestyy myös <a href="http://crookedtimber.org/2004/11/18/the-academic-contributions-of-blogging">Crooked Timber</a>, joka on saanut inspiraatiota monelta kirjoittajalta, myös <a href="http://technology.guardian.co.uk/online/story/0,3605,1310111,00.html">Guardian</a> -lehdeltä, joka pohdiskeli bloggaamisen hyötyjä väitöskirjan teossa. Blogit ovat lehden mukaan loistavia ideoiden kehittämisessä ja jakamisessa.<br /><br />Jakaminen ei sitten tarkoita sitä, että haluaisin blogimme tulevan esille tulevissa yliopistojen eettisissä lautakunnissa, joista tänään uutisoitiin laajasti laajalevikkisessä helsinkiläisessä päivälehdessä.<br /><br /><a href="http://hnn.us/blogs/2.html.">Cliopatrian</a> perustaja ja "blogmeister" Ralph E. Luker kirjoitti historiablogeista toukokuussa 2005 kolumnin <a href="http://www.historians.org/Perspectives/Issues/2005/0505/0505tec1.cfm">Were there blog enough and time</a> History and Technology -lehteen. Jutussa on kymmeniä linkkejä akateemisesti pätevyytensä osoittaneisiin historiabloggaajiin. Ja siitä käy ilmi mm. se, että Yhdysvalloissa historiablogit ovat jo säännöllinen paneelikeskustelun aihe valtakunnallisissa historiakonferensseissa. Milloin meillä?<br /><br /><a href="http://sedis.blogspot.com"><span style="font-family:arial;font-size:85%;">- Sedis</span></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-112844989370887143?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1128406285045658302005-10-04T08:49:00.000+03:002005-10-04T09:17:42.553+03:00Viimeksi pohdiskelin erilaisia tapoja nähdä historia paitsi akateemisena oppiaineena ja tieteenä, myös jonakin arkipäiväisenä, kaikkien kohtaamana ilmiönä, vaikkapa blogina. Historiasta on olemassa paljon kliseemäisiä käsityksiä. Jotta niistä voisi päästä eroon, on mietittävä, mitä se historia sitten on.<br /><br />Pauli Kettunen on luennoissaan erottanut historian käyttötavoissa kaksi dualismia. Ensinnäkin Kettunen viittaa historiaan tarkoittamassa sitä, mikä on tapahtunut ja tapahtuu. Sen rinnalla, vertauksin sanottuna kolikon toisena puolena, kulkee toisenlainen historian luonnehdinta, joka käy ilmi jo historia-sanan omasta historiasta eli siis historia-sanan etymologiasta. Historia voidaan nähdä tarinana, kertomuksena ja juttuna. <br /><br />Siten historia on esitys siitä, mitä on tapahtunut. Esitys historiasta voi olla kertomus, kuvaus tai tulkinta. Kun historia ymmärretään näin esityksenä historiasta, se on selvästi paljon laajempi käsitys kuin historiantutkimus. <br /><br />Kettusen käyttämä erottelu on juonnettavissa vuoteen 1953, jolloin historian professori Arvi Korhonen käytti sitä oppikirjansa <em>Historiankirjoitus</em> johdantoluvussa <em>Miksi historia muuttuu</em>. <br /><br />Korhosen tarkoituksena oli osoittaa, ettei historia ole vain geneettisen historiakäsityksen mukaista, ts. tehtävänä ei ole koota vain pelkkiä menneisyyden tosiasioita, vaan historioitsija valikoi lähteitään, käyttää oman aikansa arviointiperusteita valikoinnissaan. Juuri siten "jokainen sukupolvi kirjoittaa historian uudestaan". Mutta samalla historioitsijan arviointi on väistämättä riippuvainen myös tutkittavaa ilmiötä myöhemmän kehityksen tuloksista.<br /><br /><em>Kertomus</em> on historian esitystavoista vanhin, <em>kuvaus</em> pisimpään kestänyt, ja <em>tulkinta</em> lähellä nykyistä käsitystä historian esityksestä. <br /><br />Kertomus on ehkä varhaisin tapa ymmärtää historia, historiankirjoitusta edeltänyt myyttinen menneisyys juontuu aikakaudesta, jolloin historiankirjoitusta ei vielä ollut. Myyttinen menneisyys välittyi suullisen kertomustradition myötä. <br /><br />Myytti tarkoittaa suullisesti perinteestä saatua kertomusta, tarua tai runoa, joka ilmentää vanhoja käsityksiä maailmanjärjestyksestä, ennen muuta suurten sankareiden toiminnasta, yhteisön elämän säännöistä tai muista varhaisille kulttuureille tärkeistä asioista. Usein ne liittyivät uskonnollisiin tapoihin tai riitteihin, mutta yleisemmin ne ovat osa varhaiskulttuurien henkistä perinnettä. <br /><br />Ns. alkuperäiskansojen identiteettien luomisessa ne ovat yhä tärkeitä. Myyttinen historiannäkemys on eräänlainen esimuoto historianfilosofialle. Nykyisin se on omaksi erityiseksi haarakseen jo jäänyt, mutta saattaa elää esimerkiksi erilaisissa syklisissä historianselityksissä. Niiden vaikutusvaltaisin muoto lienee nykyään buddhalaisuudessa ja sen kautta myös intialaisessa historianfilosofiassa, joissa puhutaan kiertokuluista. <br /><br />Myyttinen muoto elää kuitenkin mielestäni tänäänkin. Uudet myyttiset kertomukset ovat elävää todellisuutta kuten jokainen tietää kokemuksistaan puskaradiosta tai urbaanikaskuista tai esimerkiksi minun ikäiselleni tutuiksi tulleista jermujen sotajutuista. <br /><br />On varmaankin syytä palata joskus myös muihin esityksen muotoihin, esimerkiksi kuvaukseen. Se luonnehti historiankirjoitusta vuosituhansien ajan ja elää yhä keskusteluna historiasta narratiivina ja esimerkiksi pohdintana historiankirjoituksen retoriikasta. Tulkinta puolestaan kuuluu nykyisen tieteellisen historiankirjoituksen ydinkäsitteisiin, mutta pitää sisällään toki muutakin kuin tieteellisen tulkinnan. Juuri nyt seuraamme historiakeskustelua tulkinnoista, joita professori Juhani Suomi esittää Mauno Koiviston presidenttiajan alkuvuosista. Siinä keskustelussa on mukana muutakin kuin vain tieteellistä tulkintaa.<br /><br />Joskus historiantulkinnat eivät ole tieteellisiä vaikka niillä olisikin tieteellisyyden kaapu yllään. Tunnusmerkkeinä tällaisista tilanteista on usein skandaalinhakuisuus, esimerkiksi arkistojen käyttö vain sensaatioiden aikaansaamiseksi. Silti kaikki nämä ovat keskenään erilaisia tapoja esittää historiaa. <br /><br />Toinen Pauli Kettusen määrittelemä dualismi lähtee liikkeelle siitä, että otetaan lähtökohdaksi tuo edellä kuvattu kolikko molempine puolineen. Sen mukaisesti historian ajatellaan olevan siis joko menneisyyttä tai esitystä menneisyydestä. Tämän uuden dualismin toinen puoli on ajatella historiaa jonkinlaisena jatkumona. <br /><br />Ensinnä tämän uuden, mittavamman kolikon toiseen puoleen. Historia voidaan siis nähdä menneisyytenä (<em>past</em>) tai sitten esityksenä menneisyydestä, menneisyyden tapahtumista. <br /><br />Menneisyys menneisyytenä voi esiintyä tällöin meistä riippumattomana, muuttumattomana ja, kuten tavataan sanoa, objektiivisena. Historian filosofiassa tästä näkökulmasta on käytetty latinankielistä termiä <em>res gestae</em>. <br /><br />Jos taas puhutaan historian esittämisestä, tämä esitysnäkökulma tuo esiin historian kirjoittajan merkityksen historialle: menneisyys on ollut ja mennyt ja jotkut ovat sen tehneet, mutta historian on joku kirjoittanut. <br /><br />Yhteistä tämän toisen dualismin sisäisen kahtiajaon tavoille nähdä historia on se, että molemmissa tapauksissa erotellaan menneisyys nykyisyydestä, ajankohtaisesta.<br /><br />Tämä <a href="http://www.georgetown.edu/faculty/irvinem/theory/pomo.html"><br />pohdiskelu</a> on ollut <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Postmodern_philosophy">postmodernistisille</a> historianfilosofeille tärkeää. <strong>Keith Jenkins</strong> tekee <a href="http://www2.warwick.ac.uk/fac/arts/history/undergrad/modules/hi323/seminar10/">erot selkeäksi</a>. <br /><br />Toisin kuin Kettunen, joka sitoo asiat yhteen näkemällä asian dualismina, Jenkins erottelee tiukasti menneisyyden ja esityksen menneisyydestä. Jenkinsin kuvio menee suurin piirtein näin. Ensinnäkin, mennyt on tapahtunut. Se on mennyt iäksi, menneisyys ei tule uudelleen eikä sitä voi rekonstruoida sellaisenaan, ja niinpä menneisyys voidaan tuoda takaisin vain historioitsijoiden avulla. <br /><br />Tämä historioitsijoiden panos realisoituu kaikessa mediassa, kirjoina, artikkeleina, dokumentteina, ei varsinaisina aktuaalisina tapahtumina. Mennyt on mennyttä ja historiaa on se, mitä historioitsijat tekevät, kun he menevät töihin. Historia on historioitsijoiden (tai niiden jotka toimivat niin kuin he olisivat historioitsijoita) työtä ja niinpä he kysyvät aina toisiltaan minkäs aiheen parissa nyt työskentelet. <br /><br />Siten historioitsijoiden työ ruumiillistuu kirjoissa, aikakauslehdissä ja muissa julkaisussa, ja juuri se on sitä, mitä sinä luet ja pidät historiana, kun luet (yliopistossa) historian tenttiin. Näin ajatellen historia on siis konkreettisesti kirjahyllyssä ja kirjastoissa. Täsmällisesti sanottuna tämä postmoderni kanta historiaan voidaan tiivistää sanomalla fiinisti, että historiografia on intertekstuaalinen lingvistinen konstruktio.<br /><br />Kettusen esitykseen on syytä palata. Hänen mukaansa toisen dualismin jälkimmäinen tapa nähdä historia on ymmärtää tai esittää se jatkumona, siis sellaisena, joka yhdistää menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Jatkumona historia voidaan tietenkin ymmärtää monin eri tavoin. <br /><br />Näitä näkökulmia kuvatessa puhutaan usein determinismistä (korostaa kausaalisia, eli syy-seuraussuhteisia lakeja ja mekanismeja, joilla tulevaisuus määräytyy), teleologiasta (myös nimellä finalismi tai tarkoitusperäisyysoppi, jossa maailmantapahtuminen kokonaisuudessaan tai jokin osa siitä on tarkoitushakuista), evoluutiosta (tietty - usein suuri, yhtenäinen, lainmukainen - kehitysjatkumo) tai eskatologiasta (joka on siis oppi viimeisistä tapahtumista, luomakunnan lopusta ja toisen maailman syntymisestä, sekä usein myös kuolemasta ja sen jälkeisestä elämästä).<br /><br />Historia onkin monimutkaisempi juttu kuin tuli ajatelluksi.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-112840628504565830?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1128283545062934702005-10-02T23:04:00.000+03:002005-10-03T08:57:48.026+03:00Ei lainkaan hullumpi idea koota kasaan historia-aiheinen ryhmäblogi, kiitos <b>Sedikselle</b>. Katsotaan, mitä tästä tulee.<br /><br />Tänään YLE1 esitti mielenkiintoisen <a href="http://www.yle.fi/tv1/2_10_natsien.php">dokumentin</a> <b>Heinrich Himmlerin</b> historiaharrastuksesta ja sen seurauksista. Yksi SS-joukkojen komentajan intohimoista oli löytää keskiajalta ja esihistoriasta todisteita "arjalaisen rodun" ylivertaisuudesta ja vahvistaa kansallissosialistista ideologiaa. Asian edistämiseksi perustettiin oma tutkimuslaitoskin vuonna 1935.<br /><br />Kun allekirjoittanut intoutui aikanaan opiskelemaan historiaa biologian sijaan, nuoren maailmanparantajan mielessä häilyivät kai hienot ja ehdottoman objektiiviset historiallis-filosofiset synteesit ja teoriat, joilla tulevaisuudessa pelastettaisiin ihmiskunta. Vähintään. Taivaanrannasta tömähdettiin suti kourassa maan pinnalle viimeistään proseminaarissa. Meistä oltiinkin leipomassa yksityiskohtien parissa näperteleviä käsityöläisiä ja arkistohiiriä, ei filosofeja saati tiedemiehiä sanan varsinaisessa merkityksessä.<br /><br />Pienimuotoinen kriisihän siitä tuli semminkin, kun samaan aikaan sitä alkoi tajuta kiistattomat älylliset rajoituksensa maailmanpelastusprojektin kannalta.<br /><br />Mutta hybriksen hiipuessa historia alkoi avautua aivan uudella tavalla: tekijöidensä kautta. <i>Historia ei synny, vaan se tehdään.</i> Mistä lähteet ovat peräisin? Kuka ne on tehnyt? Miksi tekijä on valinnut juuri tuon lähestymistavan, nuo sanamuodot? Onko jokin syy, miksi juuri nämä lähteet ovat säilyneet nykypäiviin?Aatehistoriallisen valaistumisen myötä opintoihin löytyi taas into ja mielekkyys. Turhauttava ajatus objektiivisen lähestymistavan mahdottomuudesta alkoi paradoksaalisesti tuntua mahdollisuudelta.<br /><br />Himmlerin puuhat ovat vain yksi esimerkki siitä, miten historiaa voidaan suodattaa loputtomiin eri maailmankuvien läpi; nähdä se, mitä halutaan nähdä. 1800-luvulla syntyneen kansallisnationalismin myötä menneisyys valjastettiin tehokkaasti kansallisten ideologioiden käyttöön. Omalle maalle haluttiin hakea kullanhohtoinen historia vaikka väkisin.<br /><br />Keskiaika <font size=1>(joka toki itsessäänkin on anakronistinen, jälkikäteen luotu käsite)</font size> näyttää olleen ja olevan tässä suhteessa varsinainen runsaudensarvi niin idässä kuin lännessäkin. Myyttisiä tapahtumia ja sankareita on kaiveltu ahkerasti kronikoista ja kertomuksista ja liitetty nämä usein kritiikittä osaksi <i>yleisesti hyväksyttyä historiannäkemystä</i>. Kuitenkin keskiajallakin - ja erityisesti silloin - historiaa kirjoitettiin politiikan ja uskonnon ehdoilla. Kyse ei niinkään ollut kierosta manipuloinnista, vaan nykypäivään nähden tyystin erilaisia asioita painottavasta maailmankäsityksestä.<br /><br />Tuloksena on itseään ruokkiva kierre, jossa vaikkapa Moskovan ruhtinaskunnan ja mongolien välisestä rajakahakasta vuonna 1389 on tullut myyttiset, melkein apokalyptiset mittasuhteet saanut merkkitapahtuma, "käännekohta Venäjän historiassa". Tuo käsitys luotiin kuitenkin 1500-luvun moskovalaisteksteissä, joissa keskusvallan vahvistamiseksi korostettiin ruhtinaskunnan historiallista johtoasemaa ja maan puolustajan roolia. Käsitystä toistivat innolla 1800-luvun yltiöpatrioottiset historioitsijat. Sittemmin samaisen taistelun isänmaallista merkitystä ovat vuorostaan vahvistaneet - ja yhä vahvistavat - lukemattomat oppikirjat sekä poliitikot <b>Josif Stalinista</b> <b>Vladimir Zhirinovskiin</b>. Kauan sitten eläneiden henkilöiden omasta näkökulmastaan luomat kertomukset ja tulkinnat ovat alkaneet elää omaa elämäänsä, eikä ensimmäisen silminnäkijän tai muistiinmerkitsijän ja hänen motiiviensa perään enää kysellä.<br /><br />Niin syntyy historia.<br /><br />Halusimme tai ei, aikamme vankeja olemme mekin. Jokainen meistä katsoo menneisyyttä omien arvojensa, oman maailmankuvansa läpi. Ne voi tiedostaa, mutta irti niistä ei kokonaan pääse. Olisikin mielenkiintoista tietää, mitä tulevaisuuden aatehistorioitsijat lukevat 2000-luvun kollegoidensa kirjoittamien tekstien riviväleistä.<br /><br />P.S. Niin ikään YLE:ltä tuli taannoin kaksiosainen dokumentti kuningas <b>Arthurin</b> legendasta. Pääpaino oli - kuten yleensä aina - pohdinnassa, oliko Arthur "oikeasti" olemassa vai ei. Mielenkiintoisempi kysymys voisi olla se, minkä vuoksi tarinat hänestä on koettu niin tärkeiksi - ja miksi ne kiinnostavat niin kovasti vielä nykyihmistäkin?<br /><br /><font size=1>- <a href="http://pagistaan.blogspot.com">Pagisija</a></font size><br /><br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-112828354506293470?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1128244234398363502005-10-02T11:34:00.000+03:002005-10-03T08:32:19.270+03:00Näinä aikoina oma olemassaolonsa on syytä perustella vakavaakin vakavammalla tavalla. Vaikka toisin luulisi, akateeminen historiantutkimus tai akateeminen bloggaaminen ei ole vaaratonta ja se herättää intohimoja mitä yllättävimmissä paikoissa. Sanon tämän varoitukseksi muillekin mukaan tuleville bloggaajille, joiden ensi kirjoituksia jo odottelen kärsimättömänä.<br /><br />Akateemisuuden dilemma on siinä, että jos kirjoitat nimimerkillä, luotettavuutesi on huono ja argumenttejasi epäillään: varsinkin vasta-argumenttien esittäminen toisten tutkijoiden tuloksille tuottaa helposti ajatuksen pensaasta kykkivästä vihollisesta. Kyse on siis mielikuvasta. Netissä ei voi olla törmäämättä negatiivisuudesta voimaa saavaan anonyymikommentaattoriin. Tämä virtuaali-imago voi siirtyä osaksi tieteellisiä vasta-argumentteja esittävää anonyymikirjoittajaa.<br /><br />Jos taas kirjoitat omalla nimelläsi, ennen pitkää saat vastaasi ihmisiä jotka vihjaillen tai suoraan syyttävät sinua julkisuushakuisuudesta. Toisin sanoen, sinua syytetään ryhtymisestä prostituutiosuhteeseen julkisuuden kanssa. Sanat joita tavallisesti käytetään ovat hieman rajumpia kuin tuo. Olen kuullut näitä kommentteja omin korvin: erityisesti televisiohaastattelut ovat joillekin vähemmän julkisuushakuisille myrkkyä.<br /><br />Onneksi tästä aletaan päästä irti: julkisuus ymmärretään entistä paremmin yhdeksi tavaksi tiedottaa tutkimustuloksistaan myös perinteisten akateemisten piirien ulkopuolelle. Kyse on asiantuntijaroolista, jota voidaan pitää nykyisin jopa meriittinä. Toinen kateuden aihe on kyllä poissa historian asiantuntijoilta: yleensä siitä ei makseta, ja jos maksetaan, vähän.<br /><br />Vakavissaan ammattialallaan toimiva akateeminen bloggaaja ei voi pysyä tuntemattomana. Nimi tulee väistämättä esiin ennen pitkää. Siksi suosin omalla nimellä bloggaamista. Tämä blogi ei ole nimiä vielä julkistanut, vaikka ne eivät liene salaisuuksia kenellekään.<br /><br /><a href="http://www.earlymodernweb.org.uk/emn/index.php/">Early Modern Notes</a> -blogia kirjoittaa Susan Howard, Britannian Akatemian postdoktoraali tutkija Aberystwythissa sijaitsevassa Walesin yliopistossa. Hän on ylläpitänyt muodossa tai toisessa saittia, joka julkaisee varhaismoderniin historiaan liittyviä <a href="http://www.earlymodernweb.org.uk/">arkistolähteitä</a>. [Käytännön vinkki: Arkistolähteitä googlettaessa on muistettava että englanninkielinen ilmaus sille on "resources". Käytä sitä hakiessasi nettiin - lakitermein sanottuna - saataville saatettuja arkistolähteitä.] Hänen blogissaan on monta kiintoisaa linkkiä alan tuotoksiin.<br /><br />Mutta Susan Howard on kirjoittanut myös mainion artikkelin akateemisesta bloggauksesta: <a href="http://www.earlymodernweb.org.uk/emn/index.php/archives/2005/09/so-why-would-i-champion-academic-blogging/">Miksi mestaroin akateemisella bloggaamisella?</a><br /><br />Sen teemoina ovat mm.:<br />- Blogatako nimellä vai nimimerkillä?<br />- Onko akateemisen bloggaajan syytä pelätä ideavarkauksia?<br />- Onko bloggaamisesta apua tutkimustyössä?<br />- Mitä apua bloggaamisesta voi olla oman oppiaineesi/tutkimusalasi tunnetuksi tekemisessä?<br />- Jatkuvan valittamisen vaarat ja edut.<br /><br />Lukuiloa!<br /><br /><span style="font-family:arial;font-size:85%;">- <a href="http://sedis.blogspot.com">Sedis</a></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-112824423439836350?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1128191955743167702005-10-01T21:26:00.000+03:002005-10-03T08:33:04.493+03:00Mikä historiassa tätä blogin kirjoittajaa kiinnostaa? Vastaus siihen ei ole ihan lyhyt, siksi yritän ensin kirjoittaa historiasta joitakin yleisiä huomioita. Ehkäpä niistä muodostuu vähitellen blogille oma linjaukseni, jonka voisi joskus vetää yhteen. [Edit: Nyt kun blogille on tulossa useampia kirjoittajia, jokainen määritelköön omat linjauksensa.]<br /><br />Historian tehtäväksi on tavallisimmin määritelty ihmisen pyrkimys selittää, tulkita ja ymmärtää menneisyyttä. Tuo tehtävänasettelu on pysynyt perimmältään samana, vaikka historian määrittelyt ovat vuosisatojen mittaan vaihdelleet.<br /><br />Tämän hetken trendinä on sitoa menneisyyssuhde nykypäivään. Ei hullumpi ajatus, mutta ei suinkaan helppo toteuttaa.<br /><br />Meidän elämismaailmassamme historia ilmenee monin eri tavoin. Nekään jotka eivät historiasta paljon perusta ovat siihen sidoksissa. Historian kohtaaminen on väistämätöntä. Historiantonta ihmistä ei ole.<br /><br />Yliopistoissa ja tutkimusinstituutioissa kirjoitettu ja opiskeltu tieteellinen historia ei useinkaan ole ensimmäinen historiasta mieleen tuleva asia. On olemassa monia eri tapoja hahmottaa historiaa, eivätkä ne suinkaan ole keskenään yhteneviä.<br /><br />Nämä historian hahmottamis- ja käyttötavat ovat usein sekoittuneita myös historiantutkijoiden ja historiankirjoittajien omissa esityksissä. <strong>Jorma Kalela</strong> on jopa väittänyt, että tekivätpä historiantutkijat työnsä vaikka kuinka hyvin, se ei tule olemaan kuin vain osatekijä niissä prosesseissa, joissa ihmiset luovat ja muuttavat historiaa koskevia käsityksiään.<br /><br />Aloitetaan vaikkapa arkipuheesta. Historian julkisessa ja yksityisessä puhunnassa käytetään semmoisia ilmauksia kuin "<em>historian roskatynnyri</em>", joka on muuten Lev Trotskin laukaisu Venäjän vallankumouksen ajoilta, erityisesti urheilun piiriin on kotiutunut yleistermit "<em>passittaa historiaan</em>", urheilua yleisempi sankaritemppu taas on se, jossa "<em>tehdään historiaa</em>" tai "<em>päästään historian lehdille</em>", minkä lisäksi on tavallista sanoa ilmiöitä ja tapahtumia luonnehdittaessa, että jokin asia on "<em>suorastaan historiallinen</em>" tai että siinä on "<em>historian siipien havinaa</em>".<br /><br />Onpa käynyt niinkin, että asialla tai ilmiöllä joko on tai on "<em>vain historiallista arvoa</em>" ja niinpä jälkimmäisissä tapauksissa tämmöisistä "<em>historian painolasteista</em>" on päästävä irti.<br /><br />Arkikieltä käyttävälle on käynyt selväksi, että historia on jotakin muuta kuin omaa itseään. Historia on tuomari, joka tuomitsee ja antaa siten "<em>historian tuomioita</em>", joskus myös lääkäri joka "<em>puhkoo mätäpaiseita</em>" tai sitten historia on opettaja, jossa siis "<em>historia opettaa</em>".<br /><br />Historian opetuksessa yliopistossa on kyllä varsin usein toisteltu filosofi <strong>Hegelin</strong> suuhun pantua lausumaa, että historia opettaa täsmälleen sen, että historia ei opeta.<br /><br />Historiaa kirjoittavien on vaikeaa pysyttäytyä irti näistä arkikielen monimerkityksisistä luonnehdinnoista. Ja vaikka historiantutkija tai -kirjoittaja siihen kykenisi, kuinka on vastaanoton laita. Voivatko lukijat koskaan olla irti kaikkein kliseisimmistä tavoista luonnehtia historiaa jonkin muun ammattialan kautta?<br /><br /><span style="font-family:arial;font-size:85%;">- <a href="http://sedis.blogspot.com">Sedis</a></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-112819195574316770?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1128170324695645622005-10-01T15:02:00.000+03:002005-10-03T08:33:48.656+03:00Suomalaiset blogit ovat listattuina <a href="http://www.blogista.fi">Blogilistalle</a>. Sen hakemistosta historia-luokalla haettuna löytyy tällä hetkellä tämä blogi mukaanlukien 20 historiaan liittyvää blogia.<br /><br /><a href="http://www.katajala.net/blog/jussi/">Memoria volatilis</a> on niistä kunnianhimoisin, kirjoittaja kulkee mieluusti keski- ja vanhan ajan ympyröissä journalistisella sujuvuudella ja historiallisella pätevyydellä. Hänen sivuiltaan löytyy myös runsaasti löytöjä, linkkejä toisiin <a href="http://www.katajala.net/blog/jussi/archives/historiasivustot_ja_blogit/index.html">historiasivuistoihin ja historiablogeihin</a>. Tämä blogi menestyisi englanniksi toteutettuna maailmallakin.<br /><br />Huomiota ansaitsee myös tamperelainen Mette Söderman, jonka blogin nimi on <a href="http://mettemamma.blogspot.com/">Mette miettii</a>. Se pitää sisällään sujuvasti kirjoitettuja pieniä historiallisia tarinoita ja kolumneja kiintoisista aiheista. Voiko eläkepäiviä paremmin viettää kuin populaarihistoriaa maukkaasti tarjoillen!<br /><br /><a href="http://jukola.blogspot.com/">Jura Jukola</a> yhdistää blogissaan historian, taiteen ja runouden tavalla, joka kertoo myös henkilökohtaisesta innostuksesta teemaan. Itse hän luonnehtii blogiaan seuraavasti:<br /><br /><em>"Olen säilyttäjä: rakennan uutta ja korjaan särkynyttä. Jotkut luulevat olevansa kapinallisia rikkomalla, repimällä ja raastamalla jo luotua, mutta mitä he itse kykenevät luomaan tuhoamansa tilalle? Hahmotan maailmaa menneisyyden kautta, sillä historia peilaa nykyisyyttä ja tulevaisuuttakin. Taiteet auttavat ymmärtämään olemisen arvoitusta: ihailen antiikin rikki lyötyjä marmoriveistoksia ja historian katkaisemia pylväitä, renessanssin häikäisevää kirkkautta ja uuden ajan elinvoimaa, manierismin kiertyneitä raajoja ja vääristyneitä mittasuhteita, barokin hämyisää kellarivaloa ja solisevia suihkukaivoja, romantiikan kaukokaipuuta ja tunteiden aaltoilua sekä symbolismin suljettuja silmiä ja sisään kääntyneitä katseita. Löydän innoitukseni saapasmaasta: Rooma, Firenze ja Venetsia ovat ikuisia kaupunkejani - mutta juureni pysyvät Suomessa. Olen epäpoliittisesti korrekti, mutta poliittisesti epäkorrekti: syyllistyn usein tietoisiin kärjistyksiin ja karkeisiin yleistyksiin ärsyttääkseni ihmisiä ajattelemaan."</em><br /><br />Palaamme tuonnempana muihinkin historiablogeihin koti- ja ulkomailla.<br /><br />Tällä kertaa riittänee, kun lisäämme tähän blogien ulkopuolelta tärkeimmän suomalaisen historiasivuston: <a href="http://agricola.utu.fi/">Agricola - Historian tietoverkko</a> on tutustumisen arvoinen kaikille historiasta kiinnostuneille.<br /><br /><span style="font-family:arial;font-size:85%;">- <a href="http://sedis.blogspot.com">Sedis</a></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-112817032469564562?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17333816.post-1128167395629189032005-10-01T14:41:00.000+03:002005-10-03T08:34:33.020+03:001980-luvun puolivälissä perustin Helsingin yliopiston Vax-tietokoneella toimivan keskusteluryhmän, jonka nimi oli <em>Historian siipien havinat</em>. Portacom-ohjelmalla toiminut keskustelu ulkoistettiin muutaman vuoden aktiivisen toiminnan jälkeen valtakunnalliseksi historian alaan keskittyneeksi sfnet-keskusteluryhmäksi. Samalla sen nimi jäi porstuan hyllylle.<br /><br />Mielenkiintoista oli, että valtakunnallinen keskustelu ei oikein toiminut, vaikka se yhden yliopiston sisällä oli ollut vauhdikasta ja hauskaa.<br /><br />On tullut aika kokeilla historiaan erikoistunutta blogia. Ehkä saamme tästä aikaiseksi vireän ryhmäblogin.<br /><br /><span style="font-family:arial;font-size:85%;">- <a href="http://sedis.blogspot.com">Sedis</a></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/17333816-112816739562918903?l=kronoblogi.blogspot.com' alt='' /></div>Jari Sedergrenhttp://www.blogger.com/profile/08256567318059061400noreply@blogger.com1