Suomalaista sotahistoriaa tutkitaan nyt uusista näkökulmista. Perinteisen historiankirjoituksen rinnalle on nousemassa kansallisia myyttejä purkava, sotaa ja sen inhimillisiä seurauksia monilla tasoilla tarkasteleva lähestymistapa. Se rinnastaa suomalaisten sotakokemukset muiden sodan kokeneiden kansojen kanssa. Sotatapahtumia ja ihmisten valintoja tulkitaan tutkittavan ajan omassa viitekehyksessä tuomitsematta ja totuuksia julistamatta.
Uudenlainen sotahistoria tuulettaa huoneita, joihin astumista on tähän saakka vältetty. Se toteuttaa tehtävää, jota ainakin allekirjoittanut pitää historiantutkimuksen ytimenä: tervettä kyseenalaistamista ja vanhojen itsestäänselvyyksien purkamista.
Keskustelua päänavaukset tulevat epäilemättä herättämään. Oleellista olisi kuitenkin muistaa, että tuoreiden katsantokantojen hakeminen ilmiöön nimeltä sota ei ole keneltäkään pois, ei veteraaneilta sen enempää kuin perinteisen sotahistorian tutkijoiltakaan.
-Pagisija
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tämän kaltainen historiantutkimus herättää "filosofisen" kysymyksen: voiko ihminen ylipäänsä tutkia jotakin lopulta tuomitsematta? Tuskinpa historiantutkijat ovat valmiita hylkäämään käsitystä siitä, että sota itsessään on jotakin tuomittavaa. Tuntuu mahdottomalta olla ottamatta moraalista kantaa ilmiöön nimeltä sota. Historiantutkimus vaatii siksi itsekriittisyyttä: emme voi vain väittää, että tutkimme jotakin ilmiötä sen omassa yhteydessä, tuomitsematta, vaan kyllä meidän pitää tulla tietoiseksi myös omaa tutkimustamme ohjaavista moraalisista tekijöistä, joiden kautta ilmiöitä ja asiayhteyksiä näemme.
- Tommi Hjelt
Lähetä kommentti